Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat kansanedustajat jättivät viime viikolla välikysymyksen, jonka tavoitteena on kaataa hallitus.
Kysymyksen julkaiseminen vaati erityisolosuhteet. Valtiosali ei kelvannut, sillä tarvittiin enemmän symboliikkaa. Sopivaksi paikaksi valikoitui käyttäjilleen maksuton Oodi, joka on paljon enemmän kuin kirjasto. Oodi kertoo olemassaolollaan, kuinka kaikkein huonoimmassa asemassa olevat voivat opposition suomin rahoin sivistää ahnaasti itseään samalla, kun Kansalaistorin tuolla puolen hallituspuolueet hierovat käsiään riistopolitiikkansa lumoissa.
Vaan ei ollut Oodissakaan tarpeeksi. Viestiä syventämään haalittiin kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, nuoria. Näin hellyttävä viesti kiirisi paatuneimmankin hallituspuolueen edustajan korviin. Tai vähintään median luulisi ymmärtävän, kuinka vakavasta asiasta on kyse tässä hyvän taistelussa pahaa vastaan.
Jos näin vahva ja vertauskuvallinen viesti ei mene läpi, seuraavan välikysymyksen julkaisemiseen on haettava lapsia. Lapsia, jotka innosta hypähdellen tuovat kukkia ja kilvan kiipeilevät Isä Opposition kaikkia suojeleville käsivarsille.
Vasemmisto-oppositio on ottanut nuoret mannekiinikseen kaikelle sille, mitä se hallitusohjelmassa vastustaa. Liki kaikelle siis. Yllättävän monet nuoriso- ja opiskelijajärjestöt ovat nielaisseet koukun ja kohonkin.
Jokaisella ikäluokalla on omat ajan hengen mukaiset pelkonsa, joita ympärillä oleva yhteiskunta voi vahvistaa tai lievittää. Peruskouluikäisenä minä pelkäsin ydinasein käytävää kolmatta maailmansotaa, väestöräjähdystä ja otsonikatoa. Ollessani lukiolainen Suomi kynti syvässä lamassa ja Euroopassa jylläsivät Jugoslavian hajoamissodat.
Kansanedustajia hivelee ajatus, että suomalaisten hyvinvointi ja tulevaisuus tai koko maailman pelastaminen lepäisi vain lainsäätäjän harteilla. Ajattelu kielii suuruudenhulluudesta, vaikka lainsäädännön kehystä tarvitaankin.
Monissa perheissä tehdään erinomaista työtä nuorten jaksamisen, terveyden ja osaamisen hyväksi. Valtavassa määrässä yrityksiä panostetaan ilmastopäästöjen vähentämiseen ja luontokadon torjuntaan. Kuntien ja hyvinvointialueiden erilaisia toimia unohtamatta.
Jokainen voi vaikuttaa ympäristöasioihin omilla valinnoillaan, mutta on turhaa murehtia sellaista, johon ei itse voi tosiasiallisesti vaikuttaa.
Kaipaan yhteiskuntaamme enemmän aikuisuutta. Täysi-ikäisiä riittää, mutta erityisesti lasten ja nuorten tarvitsemista aikuisista on pulaa. Aikuisista, jotka auttavat suhteuttamaan asioita. Aikuisista, jotka välittävät ja kannustavat, mutta asettavat rajat. Sellaisia ei rahalla saa. Jokaisen pitäisi oppia kantamaan vastuuta. Vastuuta itsestä ja läheisistä. Pitkä linja on vienyt väärään suuntaan. Vastuuta on sysätty yhä enemmän, yhä varhaisemmassa vaiheessa valtiolle, kunnille ja hyvinvointialueille. Kasvaminen aikuiseksi on pysäytetty.
Elämme maailmassa, jossa on yksilön oikeudet ja yhteiskunnan vastuu.
Välikysymysoppositio on huolissaan muun muassa siitä, että vain kolmasosa nuorista odottaa innolla tulevaisuuttaan ja näkee siellä paljon mahdollisuuksia. Ja siitä, että ensiasunnon ostajat joutuvat jatkossa maksamaan osakehuoneiston kaupasta 1,5 prosentin varainsiirtoveron. Täysin kohtuutonta kaikkein huonoimmassa asemassa oleville!
Omalla viestinnällään oppositio vahvistaa nuorten ja vanhempienkin synkkiä tulevaisuudenodotuksia. Miksi?
Kun toimin Tampereella apulaispormestarina ja vastasin omalta osaltani esimerkiksi Ratikan ensimmäisen vaiheen onnistumisesta, ihmettelin monen poliitikon ja yrittäjän viestintää. Vaikka kaikkien edun mukaista olisi ollut kertoa, että työmaista huolimatta Tampereen keskustaan ja sen palveluiden pariin pääsi ihan hyvin, toistettiin viikosta toiseen, että keskusta on läpitunkematon remonttiviidakko.
Yhtä viisasta viestintää ovat harjoittaneet ne työntekijäjärjestöt, jotka ovat määrätietoisesti kertoneet edustavansa ammattiryhmiä, joiden työolot ovat kaameat ja palkka surkea.
Edellisistä poiketen opposition viestintä on loogista. Pahan olon ja apatian levittäminen palvelee sen valtapoliittisia pyrkimyksiä. Hallitus on kaadettava.
Hallituksen linja on selvä. Suomalaisille nuorille, keski-ikäisille ja vanhoille tarjotaan mahdollisuus rakentaa tulevaisuuttaan ja parantaa elintasoaan koulutuksella, työnteolla ja yrittämisellä. Oppositio ei erota sosiaalipolitiikkaa koulutuspolitiikasta. Koulutuksesta ei leikata; koulutukseen panostetaan monin tavoin.
Työpaikkojen lisäämiseksi työmarkkinoita notkistetaan uudistuksilla, jotka vaikuttavat myös etuuksiin. Pahimmillaan voi käydä niin kuin sille onnettomalle vappupuhetta häirinneelle, jolle edesmenneen Ilkka Kanervan kerrotaan uhanneen hankkia töitä.
Varmaa on, että kaikille taataan Suomessa säällisen elämän edellytykset ja tälläkin hallituskaudella pidetään huolta kaikkein heikoimmassa-asemassa olevista, keitä he ovatkin. Vaikka syntyminen Suomeen ei ole vieläkään lottovoitto, mahdollistaa se erinomaiset lähtökohdat elämään.
