Armenian pääministeri Nikol Pašinjan esiintyi armeniaksi puhuessaan elokuun lopulla Shanghain yhteistyöjärjestön huippukokouksessa Kirgisiassa. Kyseessä on Kiinan aloitteesta vuonna 2001 perustettu poliittinen ja taloudellinen järjestö, johon kuuluvat muun muassa Venäjä, Intia ja Iran.
Pašinjanin kielivalinnassa ei pitäisi olla mitään erikoista, sillä armenia on Armenian ainoa virallinen kieli. Kremliä tukevat venäläiskommentaattorit pitivät sitä kuitenkin röyhkeänä tekona, jonka sanottiin muistuttavan Baltian maiden ja Ukrainan johtajien aiemmin osoittamaa russofobista käytöstä.
Kommentaattorien mukaan Azerbaidžanin, Valko-Venäjän, Kirgisian, Kazakstanin, Tadžikistanin ja Uzbekistanin johtajat olivat puhuneet huippukokouksessa venäjää. Juuri näin Venäjän ”lähiulkomaiden” edustajien tuleekin heidän mukaansa kansainvälisillä foorumeilla toimia.
Se, että Baltian maiden, Ukrainan ja nyt myös Armenian johtajat käyttävät puheenvuoroja omalla kielellään, on kommentaattorien mielestä ”mielenosoituksellista” ja viittaa pyrkimykseen sivuuttaa venäjän kielen keskeinen asema.
Vladimir Putinin tiedottaja Dmitri Peskov luonnehti kielivalintaa järkyttäväksi signaaliksi Armenian suvereniteetin vahvistumisesta ja piti mahdottomana käsittää, miksei samaa asiaa voitu ilmaista venäjäksi.
Silmiinpistävää on amerikkalaisen Venäjä-asiantuntijan Paul Goblen mukaan se, että Kremliä tuntuu häiritsevän enemmän venäjän kielen torjuminen kuin pääministeri Pašinjanin juuri huippukokouksen alla antama lausunto, jonka mukaan Armenia on lakannut pitämästä Venäjää strategisena kumppaninaan.
Se, että ”lähiulkomaiden” johtajat rohkenevat puhua kansainvälisissä yhteyksissä muuta kuin venäjää, on Putinin hallinnon silmissä ilmeisen sietämätöntä. Kun Kazakstanin presidentti Kasym-Žomart Tokajev esiintyi vuonna 2023 kiinaksi Pekingissä ja keskusteli venäläisten kanssa kazakin kielellä, Venäjän johto paheksui Goblen mukaan syvästi.
Kreml suhtautuu Atlantic Council -ajatushautomon analyysin mukaan erittäin kielteisesti Armenian, Kazakstanin ja muiden Moskovan aiemmin alistamien maiden yhä omavaltaisempaan ja länsimielisempään linjaan. Niin kauan kuin Venäjän voimat ovat sidottuina Ukrainaan, Putin ei kuitenkaan voi juuri muuta kuin sopeutua tilanteeseen.