Oslon viimeviikkoinen, kaksi kuolonuhria vaatinut seksuaalivähemmistöjen suosimaan anniskeluravintolaan kohdistunut isku on tuonut jihadistisen liikehdinnän ja sen muodostaman terrorismin uhan takaisin julkisuuteen.
Alustavien tietojen mukaan yksittäisen hyökkääjän tuliaseilla toteuttama isku vaikuttaa Isisin inspiroimalta jihadistiselta terrori-iskulta. Kokonaiskuva iskusta tulee kuitenkin tarkentumaan vasta kuluvien päivien, viikkojen ja todennäköisesti kuukausien aikana, Mikäli Oslon isku varmistuu jihadistiseksi terroriteoksi, ei se kuitenkaan ole ensimmäinen laatuaan.
Seksuaalivähemmistöjen suosima yökerho oli myös iskun kohteena Yhdysvaltain Orlandossa kesäkuussa 2016. Tuollon Oslon hyökkääjän tavoin sarjatuliaseella varustautunut, Isisin inspiroima terroristi aiheutti iskullaan lähes 50 kuolonuhria.
Yhtälailla, Oslon iskulla vaikuttaa olevan monia yhtymäkohtia myös moniin aiempiin Isisin inspiroimiin iskuihin. Vaikka iskun toteutti yksittäinen henkilö, hän kuitenkin kytkeytyi paikallisiin jihadistisiin toimijoihin. Kuten monissa muissa iskuissa, hyökkääjällä oli myös taustaa mielenterveysongelmista ja pikkurikollisuudesta. Ja valitettavasti tälläkin kertaa iskujä oli entuudestaan tuttu terrorismintorjunnasta vastaaville viranomaisille.
Pidätyksiä ja keskeytettyjä iskusuunnitelmia
Oslon isku on traaginen ja valitettava muistutus ilmiön, siihen kytkeytyvien toimijoiden ja niiden muodostaman terroristisen uhan säilyvyydestä ja vakavuudesta alueella.
Vaikka alueella viime vuosien aikana toteutuneiden iskujen määrä ja niiden tuhovoimaisuus on ollut laskenut merkittävästi Isisin huippuvuosista (2014–2018), ei se kuitenkaan tarkoita jihadistisen liikehdinnän taantuneen merkittävästi Euroopassa.
Pelkästään tämän vuodena aikana Euroopassa pidätetty useita jihadistista liikehdintää väkivallattomasti edistäneitä henkilöitä. Tämän lisäksi alueella on paljastettu ja keskeytetty muutamia iskusuunnitelmia, viimeksi Tanskassa ja Sveitsissä.
Näyttävien ja tuhovoimaisten terrori-iskujen puute Euroopassa johtuu useista tekijöistä. Keskeisimpiä ovat terrorismintorjunnan kapasiteetin kasvu Euroopassa, jihadistisen liikehdinnän globaalin vetovoiman heikentyminen Isisin kalifaatin menetyksen ja useiden takaiskujen seurauksena, sekä jihadistisen terrorismin kehittyminen kohti yksinkertaisempia ja vaikeammin ennalta estettäviä mutta myös vähemmän tuhovoimaisia toteutustapoja.
Terrori-iskujen vähäisyys ei kuitenkaan ole merkki ilmiön tai siihen kytkeytyvien toimijoiden merkittävästä heikkenemisestä alueella, tai seurausta siitä. Pikemminkin, jihadistinen liikehdintä Euroopassa on juurtunut globaalin vetovoiman heikentymisestä huolimatta aiempaa syvemmälle alueella, ja levittäytynyt aiempaa laajemmalle.
Ilmiöön kytkeytyvä aktivismi Euroopassa puolestaan vaikuttaa yhä olevan merkittävästi yleisempää kuin mitä se on ollut missään vaiheessa ennen Syyrian sisällissodan syttymistä vuonna 2011. Näin on myös Euroopan jihadistisen miljöön syrjäseuduilla, kuten Norjassa ja Sveitsissä, jossa ilmiöön kytkeytyvä liikehdintä on perinteisesti ollut vähäistä – varsinkin ennen 2010-lukua.
Valtaosa jihadistisesta aktivismista Euroopassa kytkeytyy yhä Isisiin, mutta alueen jihadistinen kenttä on fragmentoitumassa – heijastaen globaaleja kehityskulkuja. Tällä hetkellä yksittäiset konfliktit ¬tai aseelliset jihadistiryhmät eivät kykene inspiroimaan näyttäviä iskuja tai laajamittaista aktivismia lähellekään samassa mittakaavassa kuin mitä Isis Euroopassa 2010-luvulla.
Jihadismi voimistuu vaikka terroriteot vähentyvät
1990-luvulta lähtien jihadismin historiassa Euroopassa ovat vuorotelleet terroristisen väkivallan aallonpohjat ja huiput. Vaihteluihin ovat vaikuttaneet keskeisesti jihadistisen liikehdinnän vetovoimaan vaikuttavat tapahtumat ja kehityskulut alueen ulkopuolella, pääosin Lähi-idässä ja Etelä-Aasiassa, sekä paikallisten aktivistien ja verkostojen kyky tehdä yhteistyötä eri konfliktialueilla toimivien aseellisten jihadistiryhmien kanssa.
Jihadistisen liikehdinnän kehittymisen tarkastelu yksinomaan terrorististen väkivallantekojen kautta kuitenkin vääristää helposti ymmärrystä paljon monimuotoisemmasta ilmiöstä ja sen jalanjäljestä Euroopassa. Terrori-iskujen määrän vähetessä paikalliset jihadistisen toimijat ovat usein jatkaneet voimistumistaan, paljastaen merkityksensä vasta seuraavan suuremman terrori-iskujen aallon myötä.
Tämä on ollut yksi keskeisimmistä opetuksista jihadismin kehittymisestä Euroopassa Syyrian sisällissotaa edeltävinä vuosina. Syyrian ja Irakin konfliktin sekä Isisin esiinnousun seurauksena ilmiön jalanjälki Euroopassa on laajentunut merkittävästi, luoden otollisempaa maaperää ilmiön kehittymiselle jatkossa.
Näin ollen jihadismin ja sen muodostaman terrorismin uhan kehittyminen Euroopassa vaatii tarkkaavaista seurantaa alueen turvallisuusviranomaisilta myös jatkossa Oslon kaltaisten tragedioiden ennalta estämiseksi.
