Olin pahassa onnettomuudessa joulukuussa 2019. Olin onnettomuuden seurauksena vuoden sairaalassa ja vuoden palvelutalo Merenpisarassa. Olen nyt asunut reilun vuoden omassa asunnossani, johon muutin heti kun siihen kykenin. Vaikka kyllä Merenpisarakin oli esimerkillinen palvelutalo, jossa oli omassa asunnossa todella kotoinen olo. Tällaisia pitäisi kaikkien palvelutalojen olla, ei laitoksia vaan koteja. Kesäkuussa minulle todettiin että lonkkani eivät enää kuntoudu vaan joudun kulkemaan kävelykepin avulla myös aina tulevaisuudessa.
Kuitenkin olen pyrkinyt onnettomuuden jälkeen palaamaan työelämään ainakin osittain ja olen ilokseni tässä onnistunut. Tiedän että monella pitkäaikaissairaalla on sama haave, eli erittäin suuri halu palata työelämään ainakin osittain. Olen keskustellut tästä asiasta todella monen kanssa sekä sairaalassa että Merenpisarassa. Moni on todennut että valitettavasti se tuntuu mahdottomalta, koska työnantajien maailmassa osatyökykyisten ajatellaan olevan kokonaan työkyvyttömiä ihmisiä. Tämä korostuu varsinkin siinä vaiheessa, kun ihminen on pyörätuolissa. Moni on sanonut, että tällöin on käytännössä täysin mahdotonta päästä edes työhaastatteluun näyttämään taitonsa, vaikka kyseessä olisikin työ jossa liikuntavammalla ei oikeasti ole merkitystä.
Olen iloisena pannut merkille, että nykyinen hallitus on hallitusohjelmassaan huomioinut osatyökykyisten aseman. Ja itselläni on vahva usko siihen, että työministeri Arto Satonen tulee tähän todella panostamaan. Ministerin panostus on tärkeää, koska pelkkä hyvä kirjaus hallitusohjelmassa ei tarkoita mitään. Muuten asia jää helposti vain pelkäksi hienoksi lauseeksi ja tavoitteeksi. Tämä on osatyökykyisten työllistämisen osalta ollut tähän saakka usein poliittinen todellisuus.
Tavoitteessa juuri oikein painotetaan työelämän vastaanottokykyä osatyökykyisten osalta. Tämä on kaikkein merkittävin asia, sillä tässä eivät mitkään tuet auta, jos vastaanottokykyä ja uskallusta palkkaamiseen ei saada nostettua.
Petteri Orpon hallituksen ohjelmasta: ”Työelämän vastaanottokyvykkyyttä vahvistetaan niin, että esim. osatyökykyisten, maahanmuuttajien, ikääntyneiden sekä matalan koulutustason tehtävissä toimivien henkilöiden työllistyminen paranee. Tarvittavat toimet selvitetään ja laaditaan kehittämisohjelma. Pk-yrityksiä tuetaan työtehtävien uudelleenjärjestelyssä matalan vaativuustason tehtävien luomiseksi.”
Olen todella tyytyväinen, että tämä on kirjattu hallitusohjelmaan. Nyt ministeri Arto Satosella on kunnia-asia saada asia toteutetuksi. On tärkeää, että tavoite saadaan muutettua konkreettisiksi asioiksi ja teoksi.
Yksi keskeinen asia, jossa ministerin tulisi toimia vahvasti, on työnantajien asenteiden muokkaaminen. Siten, että osatyökykyistä ei pidetä pelkkänä taakkana vaan merkittävänä voimavarana ja erinomaisena työntekijänä omalla osaamisalueellaan.
Yksi vastaanottokykyä edistävä asia olisi saada osatyökykyisyyteen ja esimerkiksi pyörätuolia käyttävien työntekijöihin liittyvien hyvien käytäntöjen lievittäminen. Tässä julkinen sektori voisi olla edelläkävijä ja ottaa palkkauksissaan käyttöön positiivisen diskriminoinnin osatyökykyisille työntekijöille. Esimerkiksi sellaisissa tehtävissä, joissa pyörätuoli ei ole ongelma pitäisi julkisella sektorilla pyrkiä aina palkkaamaan hakijoiden joukosta pyörätuolissa oleva henkilö. Tätä kautta julkinen sektori oppii asiat, joita tulisi huomioida. Sen olisi levitettävä nämä käytännöt myös muun työelämän käytettäviksi. Eli tässä olisi paikka, jossa julkisen sektorin tulisi toimia tienraivaajana, tästä hyötyisivät kaikki.
Samalla on huomioitava, että osatyökykyisten osalta tavoitteena tulisi olla ainakin aluksi osa-aikainen työnteko. Josta voimavarojen mahdollistaessa hitaasti voitaisiin siirtyä myös kokopäiväiseen työelämään. Eli tavoitteena ei tule olla täysipäiväinen työ, vaan se, että osatyökykyisille tulee mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan ja työelämään edes osa-aikaisesti.
