Opiskellessani peruskoulun kahdeksatta luokkaa fysiikan ja kemian lehtorimme Kimmel piirsi eräällä oppitunnilla liitutaululle neliön. Hän kertoi sen olevan ikkuna. Neliön sisään hän taiteili kaksi kirahvia siten, että kummastakin näkyi pää ja osa kaulaa.
Toisen pää oli ikkunan alareunasta mitaten kaksi kertaa niin korkealla kuin ensimmäisen. Lehtorin kysymys kuului: ”Olettaen, että molemmat seisovat täydessä pituudessaan, onko toinen kirahvi kaksi kertaa korkeampi kuin ensimmäinen?” (Yleisen kielenhuoltokannan mukaan ilmaisu on oikein.)
Olimme yksimielisiä siitä, että ei ole. Yksimielisyytemme johtui siitä, että oppositio ei istunut luokassa.
Opettajamme oli silminnähden tuohtunut päivän lehtiotsikosta eikä peitellyt puhinaansa. Julkaisussa oli nimittäin lukenut, että edellisenä vuonna eräänä päivänä oli ollut kaksi kertaa lämpimämpää kuin kyseisenä vuonna samaan aikaan. 20 lämpöastetta kymmenen sijaan. ”Taivas varjelkoon, eihän lämpötilan mitta-asteikko ala veden sulamispisteestä, nollasta”, päivitteli rouva Kimmel.
Kun oppositio väittää, että suurituloiset eivät osallistu talkoisiin, se syyllistyy samanlaiseen virheeseen kuin säätilastoja tulkinnut media.
Sitä paitsi oppositio on aikaansa jäljessä talkoista puhuessaan. Yksikään hallitus sitten Juha Sipilän ei ole järjestänyt talkoita.
Vuoden 2021 verotilastojen mukaan yli 50 000 euroa vuodessa tienaavat maksoivat lähes 60 prosenttia ansio- ja pääomatuloista perittävistä veroista, vaikka heidän osuutensa tulonsaajista oli vain noin 17 prosenttia.
Jos siis veronmaksajia olisi sata ja he maksaisivat yhteensä miljoona euroa veroja, 17 eniten tienaavan osuus olisi 600 000 euroa, jolloin loppujen 83 maksettavaksi jäisi 400 000 euroa.
Lehtori kysyisi: ”Kuinka paljon näiden kahden eri ryhmän verotaakka on keskimäärin henkeä kohden?”
Ja minä vastaisin: ”Ryhmän A jäsen maksaa keskimäärin 600 000 euroa per 17 sielua eli 35 300 euroa. Ryhmän B jäsen maksaa keskimäärin 400 000 euroa per 83 sielua eli 4 800 euroa.”
Päässä laskien 35 300 on paljon enemmän kuin 4 800.
Hallitusta arvostellessaan oppositio valitsee janalta lyhyen aikaikkunan ja tarkastelee siinä tapahtuvaa muutosta suurennuslasilla sen sijaan, että arvioisi kokonaisuutta. Samalla se höpisee talkoista. Talkoot eivät kerrytä verotuloja ja niissä saa vain päänsä kipeäksi.
Se, että oppositio tarkastelee asiaa pienen, todellisuutta vääristävän luupin läpi, ei muuta sitä tosiasiaa, että hyvätuloiset ovat jo vuosikymmeniä kannatelleet hyvinvointivaltiotamme. Ja kannattelevat jatkossakin. Hallitusohjelman linjaukset väräyttävät tätä faktaa tuskin havaittavasti.
Kansakunnan tila on sellainen, että hyvätuloisista huolimatta tarvitsemme myös kaikki muut työkykyiset ja -ikäiset töihin. Menestyvän yritystoiminnan ja tuottavuuden parantamisen ohella se on ainoa keino, jonka avulla säilytämme kykymme huolehtia työkyvyttömistä myös jatkossa.
Hallitusohjelma tähtää siihen, että kerrytämme innovaatioita ja investointeja eli siihen, että töitä on. Sekä siihen, että kaikki kynnelle kykenevät ovat töissä ja työuralla eteneminen on paitsi mahdollista niin myös kannattava.
Niillä keinoilla opposition hellimä vähävarainen ruokakuntakin voi raivata tiensä keskiluokkaan, jonne onnellisuus on pesiytynyt.
Oppositio menee mielellään yksilötasolle, koska kaikissa järjestelmissä ja jokaisen hallitusten aikana siellä on niitä, joita yhteiskunta jauhaa rattaisiinsa. Kun tehdään järjestelmätason muutoksia, löydetään aina joku, joka hyötyy vähemmän kuin toinen.
Ei ole sellaista järjestelmää eikä rahasummaa, jolla kaikki saadaan terveiksi ja onnellisiksi. Huomionarvoista kuitenkin on, että kaikissa malleissa Suomen sosiaaliturva on parempi kuin Venäjän.
