Puolustusvoimien suorituskyvyt on hiottava kuntoon nopeasti aggressiivisen Venäjän vuoksi. Vaikka Ukrainan sodan keskeisiä oppeja kannattaa soveltaa maltillisesti Puolustusvoimien toimintaan, on syytä huomioida ukrainalaisten omaksuma tietynlainen pyhä kolminaisuus – räjähdelennokkien, miinojen ja tykistön yhdistelmä. Miespulasta kärsivä Ukraina on käyttänyt monikerroksista puolustusta tehokkaasti hyökkääjää vastaan.
Suomessa ja monissa muissa maissa on jo otettu moderneja droneja koulutuskäyttöön. Nyt niiden tuotantoon ja hankintoihin pitäisi panostaa isosti, yleistää niiden käyttöä aselajitasolla sekä kouluttaa useita droneyksiköitä ja -ryhmiä. Tosipaikassa tarvitaan kykyjä sekä etulinjaan että eriasteisiin syväiskuihin vihollisen alueelle. Myös tiedustelu, tulenjohtaminen ja joukkojen huolto ovat riippuvaisia tästä.
Samaan aikaan droneja vastaan pitää varautua ja suojautua torjuntakalustolla ja omasuojajärjestelmillä, joita on syytä kehittää entisestään. Eri arvioiden mukaan dronet aiheuttavat 60–70 prosenttia venäläisjoukkojen etulinjan tappioista. Dronet rokottavat karusti myös ukrainalaisia. Uhka on pakottanut löytämään uusia ratkaisuja panssariajoneuvojen ja muiden kohteiden suojaamiseen. Ukrainan ja Venäjän joukot ovat asentaneet ajoneuvoihin metallilevyjä, verkkoja ja muita viritelmiä räjähdedronejen osumien tehon heikentämiseksi. Sama pätee jalkaväkeen – jo pieni ryhmä on makea maali.
Eduskunnan puolustusvaliokunta katsoi puolustusselontekoa koskevassa mietinnössään, että Puolustusvoimien on panostettava dronesodankäyntiin merkittävästi lisää resursseja. Valiokunnan mukaan tätä kehittämistyötä on tehtävä tiiviissä yhteistyössä Ukrainan kanssa, sillä ukrainalaisilla on paras ymmärrys dronesodankäynnin kehittymisestä. Valiokunta pitää tärkeänä, että suomalainen puolustusteollisuus hakee ennakkoluulottomasti yhteistyömahdollisuuksia ukrainalaisten kanssa.
Eduskunta otti oikean askeleen hyväksyessään juhannuksen alla irtautumisen jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta. Miinoilla voidaan hidastaa tosipaikassa hyökkääjän etenemistä merkittävästi. Suomen ja Venäjän välinen raja on tunnetusti pitkä.
Myös tykistön merkitys on edelleen tärkeä modernilla taistelukentällä – tulivoimaa tarvitaan. Suomella on runsaasti kalustoa, ja raskaiden ampumatarvikkeiden tuotantokapasiteettia on päätetty kasvattaa. Tätä on syytä jatkaa edelleen ja varmistaa lisäksi ampumatarvikkeiden saanti liittolaisilta tosipaikassa.
Liittolaismaat hyväksyivät Naton huippukokouksessa tavoitteen nostaa puolustusmenot viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2035 mennessä. Haagissa linjattiin virallisesti puolustussuunnitteluun liittyvistä sotilaallisista suorituskykytavoitteista, joilla vahvistetaan pelotetta ja puolustusta ennen kaikkea Venäjän uhkaa vastaan.
Venäjällä on kuitenkin edelleen yliote, vaikka Ukrainan rintamalinja on pysynyt melko vakaana viime vuoden kesästä lähtien. Hyökkääjän eteneminen on hidasta ja tappiot suuria. Kreml ei ole saavuttanut strategisia tavoitteitaan, ja taktinen osaaminen operatiivisella tasolla on puutteellista.
Olisi kuitenkin suuri virhe aliarvioida Venäjän sotilaallinen voima. Hyökkääjä ei hallitse modernin sodankäynnin taitoja, mutta valtavan tuhon ja hävityksen viljeleminen on sen erikoisalaa. Kremlin sotilaalliset ja taloudelliset resurssit ovat rajalliset, mutta sotataloudessa porskuttava hyökkääjä painaa toistaiseksi päälle.
On myös syytä muistaa, että Euroopan Nato-maat ovat edelleen riippuvaisia USA:sta tärkeiden kyvykkyyksien suhteen. Ilma- ja ohjuspuolustuksessa on puutteita, ja Washington hallitsee edelleen sotilaallisen liikkuvuuden ydintyökaluja – lentokoneita, laivoja, polttoainelinjoja, satelliitteja, kyberpuolustusta ja yhteistoimintakyvyn standardeja, jotka pitävät kaiken koossa.
