Verkkouutiset

Eräs rehtori kertoi saaneensa uhkailuja tutkintapyynnöistä jo ennen koulujen alkua. / LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

Opettajat eivät voi ladella vanhemmille epämiellyttäviä totuuksia

Blogi

Koska koulu ei enää repeä enempään, on ainoa toivo kodeissa.
Maarit Korhonen
Maarit Korhonen
Luokanopettaja.

Turkulainen rehtori twiittasi saaneensa uhkailuja lakimiehen käytöstä ja tutkintapyynnöistä jo ennen koulujen alkua. Tämän nappasi toimittaja ja sai aikaan varsin näyttävän mediahässäkän. Helsingin Sanomien pääkirjoituskin otti kantaa ja anoi kouluille nyt työrauhaa.

Ja siihen Vanhempainliitto vastasi yleisönosastokirjoituksella, että vanhempien kritisoiminen ei synnytä luottamusta.

Ongelma on se, että opettajat virkamiehinä eivät voi ladella vanhemmille epämiellyttäviä totuuksia tai olla täysin eri mieltä vaikkapa perheen kasvatuksesta. On nyökyteltävä, pureskeltava huulia, kirjoitettava wilma-viesti kuusi kertaa uudelleen, jotta sen voisi lähettää. Näytettävä wilma-viesti rehtorille ja varmistettava, että sen voi lähettää. Pyydettävä pari kollegaa lukemaan se viesti, että voiko lähettää. Ja lopputulos on kuitenkin sama: loukkaantunut vanhempi antaa tulla ja haukkuu opettajan pystyyn, koska opettajia voi haukkua ilman seuraamuksia.

80 prosenttia vanhemmista on mahtavia. Ei, tämä ei ole tieteellisesti tutkittua vaan 40 vuoden kenttätutkimuksen tulos. He pitävät todella huolta lapsistaan. Kouluun tullaan pestyinä, puettuina ja ruokittuina tavarat mukana, hymy suupielessä valmiina uuteen päivään. Nämä vanhemmat ovat ottaneet vastuun lapsiensa kasvatuksesta, heillä on huumorintajua, he nauttivat lastensa asioista, he haluavat lastensa parasta. He rakastavat lapsiaan.

No sitten se 20 prosenttia.

Lapsi tulee likaisissa ja rikkinäisissä vaatteissa kouluun. Ei, sitä ei selitä edes luokkaerot. Sitä esiintyy kaikissa tuloluokissa. Ja sitä ei selitä mikään. Pesukone on kaikilla tai vaikka lavuaari, missä ne kivikoviksi, väriltään tuntemattomiksi muuttuneet sukat voisi pestä. Tai jos sukasta puuttuu puolet, niin, että kantapäätä ei ole enää ollenkaan. Missä on vanhemmat? Kuka katsoi, mitä lapsella on päällä? Ulkona on – 10 ja lapsi tulee ilman takkia kouluun. Ei auta selitellä, että kun lapsi lähti yksin kouluun. Asian nimi on kasvatus. Lapselle selitetään, miksi se takki pitää olla päällä pakkasella. Ja ei, lapsi ei saa itse päättää, laittaako takin.

Kun lapsi tulee rikkinäisissä ja haisevissa vaatteissa kouluun, alkaa kiusaaminen.

Se on koulukiusaamista. Miksei koulu tee mitään kiusaamiselle? huutavat otsikot ja vanhemmat.

Lapsi ei syö koulussa, koska ei ole hyvää ruokaa. Lain mukaan opettaja voi kehottaa maistamaan. On kehotettu. Ei syö. Vanhemmilta lupalappu, ettei tarvitse syödä. Ottaa näkkileivän ja veden. Koko alakoulu. Neljännellä tunnilla, kun verensokerit on varpaissa, hän pyörtyy. Mutta kun ei ole hyvää ruokaa. Ranskalaiset ja nakit-päivänä maistuu eli kerran vuodessa.

Sen nimi on kasvatus. Kasvatetaan lapsi syömään erilaisia ruokia. Ja ei, en puhu nyt erityisherkistä tai muista diagnooseista. Ihan mutkumäenhalua- diagnoosista.

Tuohon 20 prosenttiin kuuluu myös ne vanhemmat, joiden mielestä kaikesta voi valittaa. Kokeiden pisteytys oli väärä, siinä käytettiin väärää taulukkoa. Todistuksessakin oli väärä numero.  Läksyjä on liian vähän tai liian paljon. Retkieväiden kylmäkuljetus ontui. Bändikerhoa ei saa pitää, kun ei ole tarjota kaikille jotain. Luokan verhot ovat väärän väriset. Luokan ikkunasta on ikävä näköala. Eikö läksyjä voisi merkitä taululle erivärisillä liiduilla?

Lista on loputon. Vastaan emme voi sanoa. Jotkut uhkarohkeat yksilöt yrittävät. Viimeisenä työvuotena kysyin jo suoraan: jos nyt sanon suoraan, niin haastatko oikeuteen? Joskus yhteyttä saa pitää vain lakimieheen, ei vanhempiin ollenkaan.

Nuorten psykiatriset osastot ovat kuulemma kokeneet tsunamin heti koulun alettua. Petipaikat loppuvat, loput makaavat patjoilla lattialla. Syömishäiriöitä, psykooseja.

Koululaiset kokevat paljon yksinäisyyttä. Koulurauhan julistajien toive vuoden teemaksi oli kaveruustaitojen oppiminen.

Rehtorit ja opettajat ja jopa OAJ toivovat rauhallista työvuotta. Ollaan ihan vaan perusasioiden parissa, ei teemoja, ei työpajoja. On ollut pari uuvuttavaa vuotta ja nyt olisi kiva vähän keskittyä perusasioihin. Ja vanhempiin vedottiin, että antakaa nyt olla.

Vanhempainliiton soisi tulevan mukaan talkoisiin. Tähän asti vanhemmat ovat kritisoineet opettajia ja koulua, ei päinvastoin. Eihän sellaista otsikkoa ole ikinä nähty, että miksei koti opeta? Puolustautumisen sijaan liitto voisi kannustaa vanhempia pitämään entistä parempaa huolta omista lapsistaan.

Koulu ei repeä enää enempään. Ainoa toivo on kodeissa.

Sen nimi on kasvatus. Ei, sen nimi on rakkaus.

Herää, koti!

Uusimmat
› Uutissyöte aiheesta

Suosittelemme

MAINOS