Onnellisesti eläkkeellä työkyvyttömänä

Olin onnettomuuteni vuositarkastuksessa kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Siellä minut siirrettiin pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle. Lääkäri totesi, että jalkani eivät enää palaa normaaliin kuntoon.

Sain tällä viikolla virallisen päätöksen työkyvyttömyyseläkkeestä. En ole tästä masentunut, koska olen koko viimeiset kolme ja puoli vuotta mennyt koko ajan eteenpäin ja arkielämäni sujuu nykyisin ihan mukavasti. Yksi merkittävimpiä asioita on, että pystyn liikkumaan yhden kepin avulla. Suurin haitta itselleni on, että vasemman jalan luutumisen takia en pysty itse laittamaan itselleni sukkia jalkaan. Mutta kuitenkin pystyn elämään hyvää arkea.

Toipumiseni osalta voin nostaa kaksi keskeistä asiaa, jotka ovat pitäneet minut pinnalla ja iloisena. Ja auttaneet pitämään pääni kasassa.

Se mikä on auttanut eniten toipumisessani ja sopeutumisessani ovat ystävät ja läheiset, erityisesti ex-puolisoni Laura. He ovat tuoneet iloa elämääni ja miellyttäviä tilanteita. Kiitos kaikille, jotka ovat käyneet minua tapaamassa.

Toisena nostan esiin kulttuurin ja kulttuuritapahtumien merkityksen. Kulttuurin avulla olen saanut vahvoja ja upeita tunteita. Yksi asia, mitä aion voimakkaasti tulevaisuudessa korostaa, on että suomalaisella sosiaali- ja terveyspuolella tulee ymmärtää kulttuurin merkitys potilaille ja palvelutaloissa asuville ihmisille. Voin aivan suoraan sanoa, että ne ihmiset, jotka käyttivät kulttuuripalveluita, kun olin Laakson sairaalan kuntoutusosastolla ja palvelutalo Merenpisarassa, voivat selkeästi paremmin kuin ne, joiden elämän normaalipäivä ja kulttuuri koostui joka-aamuisesta Emmerdalesta. Varsinkin vanhemmissa ihmisissä tämä oli selkeästi nähtävillä.

Siksi yksi keskeinen poliittinen tavoite, jota aion ajaa, on että pitkäaikaishoidossa ja vanhuksille myönnettäisiin joka vuosi esimerkiksi parin sadan euron edestä kulttuuriseteleitä. Kulttuuriseteleitä siksi, että se myös kannustaa menemään kulttuuripalveluiden käyttäjiksi. Tämä liittyy siihen, että Suomessa hoiva ja varsinkin terveydenhuolto aivan liian usein nähdään hyvin teknisenä asiana. Eli haavojenhoito ja palvelutaloasunto niin, että unohdetaan kokonaan henkisen hyvinvoinnin merkitys elämälle.

Olen huomannut toipumiseni aikana monia muitakin asioita, joille olisi tehtävä jotain konkreettista eikä vaan puhuttava kauniita lauseita. Olen ollut poissa aktiivipolitiikasta puoluesihteeriajan jälkeen, mutta nyt olen ajatellut, että kokemusteni takia minulla on velvollisuus tukea kaikkia meitä, jotka ovat joutuneet samaan tilanteeseen sekä nyt väestön vanhetessa kaikkia niitä, joille ikä luo ongelmia esimerkiksi liikkumisen osalta.

Miksi koen tämän niin tärkeäksi johtuu siitä, että Kalle Könkkölän kuoleman jälkeen Suomessa vammaiskysymys, vakavasti vammautuneet ja esteettömyyskysymykset ovat jääneet aivan liian taka-alalle. Koska Kalle on saanut aikaan paljon asioita joista olen itsekin hyötynyt, koen velvollisuudekseni auttaa politiikan kautta niitä, jotka ovat samassa tai päätyvät samaan tilanteeseen kuin itse. Koska voin omasta kokemukseni kautta sanoa, että koskaan kukaan ei voi tietää, jos päätyy samaan tilanteeseen.

Olen luonut itselleni aluksi neljän kohdan tavoiteluettelon, yrittäen olla konkreettinen:

1. Esteetön Suomi 2035. Kaikki raidejoukkoliikenne, julkiset rakennukset sekä joka päivä tarvitut elintarvikekaupat ovat esteettömiä.
2. Osatyökykyisten työllisyys Suomessa nostetaan ylös nykyiseltä Eurooppalaisittain hävettävän alhaiselta tasolta. Tavoitteeni, jonka toivon myös uuden hallituksen jakavan on se, että sellaiseen julkisen sektorin työtehtävään, joka hoituu esimerkiksi pyörätuolilla, palkataan osatyökykyinen positiivista diskriminaatiota käyttäen. Keskeistä on, että koska monesti suurin este osatyökykyisten palkkaamiseen yrityksiin on se, ettei ole käytäntöjä. Julkisen sektorin tuleekin luoda toimivat käytännöt ja koska sektori on laaja, huolehtia että käytännöt tulevat myös yksityisen sektorin käytettäviksi. Kyse kun monesti on pääosin käytännöistä sekä pelosta, miten asian kanssa toimitaan käytännössä.
3. Sosiaali- ja terveyspuolella ymmärretään henkisen hyvinvoinnin merkitys laajemmin. Otetaan käyttöön kulttuurisetelit, joita myönnetään pitkäaikaissairaille sekä palvelutalojen asukkaille.
4. Muutetaan vakuutuslääkärijärjestelmää siten, että vakuutusyhtiöiden on noudatettava potilaan hoitoa ja tutkimuksia tehneen lääkärin lausuntoa sellaisenaan ja että tämä lausunto on laillisesti sitova eikä sitä voi heikentää vakuutusehdoilla. Jos vakuutusyhtiö haluaa jostain syystä muuttaa tai tarkentaa lausuntoa, sen tulee olla mahdollista vain vähintään yhtä laajojen tutkimusten, jotka tekee ei-vakuutusyhtiösidonnainen lääkäri, kautta. Ei missään tapauksessa siten, että vakuutuslääkäri tekee arvion edes tapaamatta potilasta.

Vaikka olen nyt virallisesti työkyvyttömyyseläkkeellä, olen onnellinen elämästäni. Parasta on se, että koen että minulla on olevan mahdollisuus auttaa muita usein vaikeammassa tilanteessa olevia ihmisiä. Olen kiitollinen SOSTElle eli sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kattojärjestölle, että olen saanut mahdollisuuden kokeilla työelämää selvitysmiehenä. Kiitos, että saatiin työajaltaan juuri oikeanlainen sopimus eli työaikani on se, että teen niin paljon kuin jaksan ja kykenen.