Eduskunnan oikeusasiamies katsoo, että hallituksen pitäisi täsmentää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoimaa koskevaa lakiesitystään. Asiasta lausunut apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin pitää sääntelyä hyvin yleisluonteisena ja katsoo, että sitä olisi ”välttämätöntä täsmentää” esimerkiksi valtakunnallisella ohjauksella.
Hallituksen lakiesityksen tarkoitus on linjata periaatteista koskien niin sanottua sosiaali- ja terveyspalvelujen palvelulupausta. Kyse on julkisista verovaroista kustannettavien sote-palvelujen määrittämisestä. Oikeusasiamiehen mukaan kun kyse on perusoikeutena turvattujen riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen sisällöstä, lakitasoisen sääntelyn tulisi olla ”riittävän täsmällistä”.
– Katson, että esitysluonnoksessa olisi aiheellista tuoda esiin selkeämmin, mitkä kaikki tahot soveltavat tai voivat soveltaa periaatteita sekä millaisen päätöksentekoprosessin kautta ja millä tavoin se tapahtuu.
Sakslin arvioi tuoreessa lausunnossaan, että osa lakiesitykseen kirjatuista periaatteista, kuten hoidon tarve, turvallisuus ja vaikuttavuus, ovat jo voimassa olevassa lainsääädännössä tavalla tai toisella säädetty edellytyksiksi hoidon antamiselle eikä ehdotus tältä osin juurikaan aiheuta muutosta palveluvalikoiman sisältöön. Sen sijaan kustannusvaikuttavuuden säätämisellä palveluvalikoimaan kuulumisen edellytykseksi voi olla merkittäviäkin vaikutuksia.
Oikeusasiamiehen lausunnossa huomautetaan myös, että palveluvalikoiman rajaaminen julkisessa terveydenhuollossa voi aiheuttaa tilanteen, jossa yksityisen ja julkisen terveydenhuollon palveluvalikoimat ovat erilaiset.
– Potilaiden taloudellinen tilanne voi määrittää sen, onko palveluita mahdollista hankkia yksityiseltä sektorilta. Esityksen kielteiset vaikutukset kohdistuvat erityisesti henkilöihin, jotka käyttävät ainoastaan julkisia palveluita. Katsonkin, että esityksessä olisi vielä aiheellista arvioida vaikutuksia yhdenvertaisuuden kannalta.