Lukuisat venäläiset poliitikot ja kommentaattorit ovat venäläisen politiikan tutkija Aleksandr Tsipkon mukaan edelleen vakuuttuneita siitä, että paluu Neuvostoliiton kaltaiseen järjestelmään avaisi tien heidän maansa mahdollisimman onnelliseen tulevaisuuteen. Myös Vladimir Putin luonnehti jo vuonna 2005 Neuvostoliiton romahdusta 1900-luvun suurimmaksi katastrofiksi.
Tämä usein toistuva näkemys paljastaa usean vuosikymmenen mittaisen tutkijanuran tehneen Tsipkon mielestä laajan tietämättömyyden siitä, mistä neuvostomarxismissa oli kyse, millaisia ilmenemismuotoja se tosiasiallisesti sai ja miksi se lopulta epäonnistui.
Neuvostojärjestelmän palauttamista haikailevissa puheenvuoroissa jätetään hänen artikkelinsa mukaan tyypillisesti tarkentamatta, millaiseen sosialismiin Venäjän pitäisi palata, vaikka esimerkiksi Josif Stalinin verinen diktatuuri ja Nikita Hruštšovin uudistushenkinen pääsihteerikausi erosivat toisistaan monin olennaisin tavoin.
Henkilöt, jotka vaativat paluuta neuvostososialismiin, eivät sano Tsipkon mukaan koskaan mitään hyvää Hruštšovin ajasta, vaan päinvastoin väittävät, että Stalinin diktatuurin romuttaminen avasi vääjäämättömän kehityskulun kohti Neuvostoliiton tuhoa.
– Tällä hetkellä muodissa olevat ideologit, jotka vaativat paluuta sosialismiin, eivät ota huomioon sitä, että Karl Marx korosti sosialistisen talouden rakentamista militarisoinnin periaatteelle ja järjestelmän ylläpitämiseksi välttämättömälle autoritaarisuudelle, Tsipko toteaa.
Stalinistinen sosialismi koukuttaa hänen mukaansa venäläisiä erityisesti siksi, että marxilainen utopia, jossa kielletään vapaus, moraali ja ihmisarvo, sopii hyvin yhteen Venäjällä vaalittavan ”omaleimaisen nationalismin” kanssa. Samasta syystä bolševismi sai alkunsa juuri Venäjällä ja neuvostoliittolaiset olivat ensimmäisiä, jotka yrittivät toteuttaa Marxin ideoita.
Todellisuudessa Neuvostoliiton sosialistinen järjestelmä pysyi Tsipkon mukaan pystyssä niin kauan kuin pysyi siksi, että se oli epätäydellinen. Sen pelastivat yhtäältä talonpoikien yksityiset tilat, joilla tuotettiin suuri osa maan ruoasta, toisaalta öljyn ja muiden luonnonvarojen myynti ulkomaille. Kun vienti ei enää tuonut tarpeeksi rahaa, koko korttitalo romahti.
Jokaisen, joka haluaa vakavissaan edistää Venäjän paluuta neuvostotyyppiseen sosialismiin, on kysyttävä itseltään ja muilta, haluavatko venäläiset todella syöstä itsensä uuteen sorron, kärsimyksen ja seuraavan romahduksen kierteeseen, Tsipko toteaa.
Marxilaisen utopismin ja venäläisten kansallisen itseymmärryksen yhteiset piirteet ovat hänen mielestään omiaan selittämään sen, miksi ilmeisen katastrofaalisen hankkeen elvyttämiselle löytyy yhä niin merkittävää kannatusta.