Puolustusministeriön, sisäministeriön ja ulkoministeriön yhteisen Venäjän tulevaisuudet -ennakointihankkeen tulokset on julkaistu.
Laajassa asiantuntijayhteistyössä toteutetun hankkeen tavoitteena oli vahvistaa Suomen kykyä ennakoida Venäjän mahdollisia kehityskulkuja ja niiden vaikutuksia Suomen, Euroopan ja kansainvälisen järjestelmän kannalta vuoteen 2045 saakka.
Julkaisukokonaisuus sisältää Venäjän tulevaisuudet -julkaisun sekä siihen liittyvän muutostekijäaineiston.
Hankkeessa laadittiin neljä vaihtoehtoista skenaariota Venäjän kehityksestä vuoteen 2045: Uudistuva Venäjä, Hiipuva Venäjä, Imperialistinen Venäjä ja Sekasortoinen Venäjä.
Skenaarioiden lisäksi julkaistaan niihin liittyvät vaikutusanalyysit sekä toimenpiteet, joiden toteuttamista pidetään tärkeänä riippumatta siitä, mikä skenaario tai niiden yhdistelmä toteutuu.
Venäjän aloitettua hyökkäyssotansa Ukrainassa toimintaympäristön epävarmuus on lisääntynyt merkittävästi. Hankkeessa tunnistettiin 22 Venäjän kehitykseen vaikuttavaa muutostekijää ja 14 keskeistä epävarmuustekijää, joiden pohjalta skenaariot laadittiin.
Julkaisun liitteenä julkaistava muutostekijäaineisto kokoaa yhteen Venäjän kehitykseen vaikuttavia muutostekijöitä ulkopolitiikan, yhteiskunnan, talouden, teknologian, ympäristön ja sotilaallisen kehityksen näkökulmista.
Keskeisiä tarkastelun kohteita ovat muun muassa suurvalta-ajattelun jatkuvuus, väestökehityksen haasteet, talouden ja teknologian riippuvuudet, ilmastonmuutoksen vaikutukset sekä turvallisuuspolitiikan voimistunut militarisoituminen.
Venäjän kehitystä ei tarkastella erillään muusta maailmasta, vaan siihen vaikuttavat myös kansainvälisen toimintaympäristön muutokset sekä muiden valtioiden ja toimijoiden toiminta.
Neljä vaihtoehtoista skenaariota
Muutostekijöiden ja epävarmuuksien pohjalta laaditut skenaariot kuvaavat vaihtoehtoisia ja mahdollisia kehityskulkuja Venäjän tulevaisuudesta vuoteen 2045:
1. Uudistuva Venäjä: pragmaattinen alueellinen valta, joka tavoittelee vaikutusvaltaa kilpailun, yhteistyön ja houkuttimien yhdistelmällä;
2. Hiipuva Venäjä: heikkenevä alueellinen valta, joka säilyttää uhmakkuutensa mutta menettää vaikutusvaltaansa ja ajautuu yhä riippuvaisemmaksi Kiinasta;
3. Imperialistinen Venäjä: autoritaarinen ja laajentumishaluinen alueellinen suurvalta, joka käyttää voimapolitiikkaa ja onnistuu keskeisissä ulkopoliittisissa tavoitteissaan;
4. Sekasortoinen Venäjä: syvään sisäiseen kriisiin ajautunut ydinasevaltio, jonka toimintakyky rapautuu mutta joka jatkaa riskialtista, väkivaltaista ja sotaisaa politiikkaa.
– Hankkeen keskeinen johtopäätös on, että Suomen ja Euroopan on varauduttava samanaikaisesti useisiin mahdollisiin Venäjän tulevaisuuksiin. Venäjän kehitystä sekä laajempaa toimintaympäristöä muovaavat useiden samanaikaisten muutosten, kriisien ja epävarmuuksien yhteisvaikutukset, minkä vuoksi varautumisen tulee perustua vaihtoehtoisten skenaarioiden tarkasteluun eikä yksittäisiin oletuksiin Venäjän kehityssuunnasta, toteaa ennakointihankkeen koordinaattori, neuvotteleva virkamies Terhi Ylitalo tiedotteessa.
Hanke toteutettiin ennakointihankkeena valtioneuvoston tulevaisuusselonteon valmistelussa käytettyjä ennakointimenetelmiä soveltaen.
Ennakoinnin tavoitteena ei ole ennustaa tulevaisuutta tai arvioida yksittäisten skenaarioiden todennäköisyyksiä, vaan tunnistaa vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, riskejä, mahdollisuuksia ja varautumistarpeita sekä keinoja vaikuttaa kehitykseen.
Hankkeessa tunnistettiin myös joukko skenaarioista riippumattomia toimenpiteitä, jotka ovat tarpeellisia riippumatta siitä, millaiseksi Venäjä tulevaisuudessa kehittyy.
Näitä ovat ennakoivan varautumisen, Venäjä-osaamisen ja strategisen ennakoinnin vahvistaminen, Venäjän aggression patoaminen ja Ukrainan tukeminen, turvallisuuden ja kriisinsietokyvyn vahvistaminen, päätöksentekovapauden sekä taloudellisen ja teknologisen toimintakyvyn turvaaminen, ilmasto- ja ympäristöriskien hallinta sekä EU:n toimijuuden ja sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän vahvistaminen.
Venäjän tulevaisuudet -hanke jatkaa aiempien Venäjä-hankkeiden sarjaa: Haasteiden Venäjä (2007–2008), Muutosten Venäjä (2011–2012) ja Voiman Venäjä (2018–2019).
Puolustusministeriö vastasi hankkeen kokonaiskoordinaatiosta. Hankkeen eri vaiheisiin osallistui kymmeniä asiantuntijoita, tutkijoita ja virkamiehiä. Työn tukena toimi puolustusministeriön, sisäministeriön ja ulkoministeriön asiantuntijoista koostuva tukiryhmä.