Kiihtyneet spekulaatiot toisen maailmansodan jälkeisen turvallisuusjärjestelmän haaksirikosta antavat historiaan erikoistuneen brittiläisen toimittaja-tietokirjailija Phil Tinlinen mielestä aiheen palata sen syntyvaiheisiin.
– Nykypäivän vaaroja tarkasteltaessa 1930-luvun lopun haamuja olisi vaikea välttää – vaikka vuosittaisia kansainvälisiä turvallisuuskonferensseja ei järjestettäisikään juuri Münchenissä, Tinline kirjoittaa arvostetun Chatham House -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa. Hän tarkastelee siinä nykytilannetta erityisesti Britannian näkökulmasta.
– Historialliset analogiat ovat hyödyllisimpiä silloin kun ne ovat tarkkoja. Emme ole maailmansodan partaalla, eikä Britanniaan kohdistu pommitusten tai maihinnousun uhkaa. Laajat hybridi- ja kyberiskut sekä mahdollisesti Venäjän hyökkäys Naton jäsenmaahan ovat edelleen todennäköisempiä skenaarioita, Tinline toteaa.
Viimeistään vuonna 1935 Britannian poliittinen johto oli hänen mukaansa vaikean valinnan edessä. Natsi-Saksan muodostaman uhan vakavuus oli käynyt ilmeiseksi, kuten myös se, että kuninkaalliset asevoimat oli varustettava uudelleen.
– Mutta kuinka nopeasti se tulisi tehdä, ja millaisin kustannuksin? Liian nopea varustautuminen sotaan, jota ei ehkä sitten tulisikaan, tuhoaisi talouden. Liian hidas eteneminen voisi jättää maan vaaralliseen asemaan ja rohkaista Saksaa, joka oli aseistautumassa uudelleen kiivaassa tahdissa.
Bisnestaustainen Neville Chamberlain oli ensin valtiovarainministerinä ja vuodesta 1937 pääministerinä valmis kasvattamaan Britannian puolustusmenoja, mutta varovaisesti. Konservatiivipuoluetta edustaneen Chamberlainin puoluetoveri Winston Churchill sen sijaan ehdotti jo heinäkuussa 1936, että jopa 30 prosenttia maan teollisesta kapasiteetista ohjattaisiin puolustustarviketuotantoon silläkin edellytyksellä, että britit joutuisivat uhraamaan ”suuren osan tavallisen elämämme mukavuudesta ja sujuvuudesta”.
Britannian nykyinen poliittinen johto on Tinlinen mielestä samankaltaisen tilanteen äärellä. Kun vuosikymmenten ajan vallinnut sääntöihin perustuva järjestelmä on murtumassa, edessä on uusi ristiriitaisten voimien maailma.
– Tarrautuvatko he kuoleviin normeihin, kuten Neville Chamberlain, joka ei kyennyt uskomaan, että Adolf Hitler haluaa sotaa, hän kysyy.
– Välitön haaste on se, miten suhtautua uudelleenvarusteluun. Pääministeri Keir Starmerin hallitus käynnisti vuonna 2025 prosessin, jonka päämääränä oli nostaa sotilasmenot 2,5 prosenttiin bkt:sta vuoteen 2027 mennessä. Nyt tavoitteena on saavuttaa 3,5 prosentin taso vuoteen 2035 mennessä. Kuten taloustieteilijä Duncan Weldon on 1930-lukuun viitaten huomauttanut, tällaisen panostuksen pitäisi periaatteessa riittää, mutta vuosi 2035 on aivan liian kaukana, Tinline toteaa.
Pääministeri Starmer on alkanut viime aikoina puhua 3 prosentin bkt-tasosta vuoteen 2029 mennessä. Hän on myös korostanut Britannian turvallisuuden olevan yhteinen kansallinen hanke. Tässä on Tinlinen mielestä aistittavissa vahvoja Churchillin retoriikan kaikuja.