Suomen ja Ruotsin kutsu Nato-jäseneksi on merkittävä askel koko Itämeren alueen turvallisuuden vahvistamiseksi. Nyt edessä on vielä jäsenyyden ratifiointi kaikissa jäsenmaissa. Siinä menee aikansa ja töyssyihinkin on varauduttava. Yksi etappi on taas joka tapauksessa saavutettu. Hyvää työtä kaikilta osallisilta!
Ennen kevään riuskasti edennyttä Nato-prosessia Suomi oli yksi EU-puolustuksen aktiivisin edistäjä. Ymmärrettävästi viime kuukausina tämä ulottuvuus on jäänyt Suomen turvallisuuspoliittisen keskustelun tuoksinassa vähemmälle huomiolle, mutta sitä ei kannata unohtaa. Venäjän hyökkäyssota on paitsi tiivistänyt Naton ja EU-puolustuksen yhteistyötä, myös selkeyttänyt niiden keskinäistä työnjakoa.
Nato on Euroopan kollektiivisen puolustuksen perusta. Jotta Nato pystyy tehokkaasti hoitamaan tätä tehtäväänsä, on EU-maiden infrastruktuuri ja puolustuskalusto laitettava kuntoon. Tässä Euroopan unionilla voi on merkittävä rooli. Nyt lähes kaikki EU-maat ovat päättäneet investoida isosti puolustukseen, mikä onkin välttämätöntä. Suomi on yksi harvoja EU-maita, joka on ylläpitänyt varautumista ja puolustuskykyä kaikki viime vuosikymmenet. Moni muu lähtee pitkältä takamatkalta.
Jo vuoden 2014 Krimin valtauksen jälkeen kaikki Nato-maat sitoutuivat nostamaan puolustusbudjettinsa 2 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Sitä kohti on kuitenkin edetty kovin hitaasti. Kuluneella viikolla Naton julkistama seuranta osoittaa, että nyt tavoitteeseen yltää yhdeksän Nato-maata. Kärkeä sotilasmenoissa pitää totutun kirkkaasti Kreikka, ja yli kahden prosentin yltävät myös kaikki Baltian maat ja Puola. Isoista maista Ranskalla on vielä tavoitteeseen hiukan kirittävää, mutta Saksalla sitäkin enemmän. Naton tavoitteen mukaisesti 20 prosenttia puolustusbudjetista pitäisi suunnata materiaalihankintoihin. Tähän yltävät nyt miltei kaikki maat.
Tarve investointeihin on silti edelleen valtava. EU-komission mukaan viimeisen 20 vuoden aikana EU-maiden yhteenlasketut puolustusmenot ovat kasvaneet 20 prosenttia. Se saattaisi kuulostaa ihan hyvältä, mutta kuvaavaa on, että samaan aikaan Yhdysvalloissa puolustusbudjetti on kasvanut 66 prosenttia, hyökkäyssotaa käyvällä Venäjällä 292 prosenttia, ja Kiinassa peräti 592 prosenttia. Eurooppa on jäänyt auttamattomasti tässä kehityksessä jälkeen.
Nyt EU-maat ovat kertoneet investoivansa 200 miljardia lisää puolustusmenoihin. Se tarkoittaa isoa kysynnän kasvua alan teollisuudelle. Siksi Euroopan unionin on nyt tärkeää tukea alan tutkimusta, tuotekehitystä ja kapasiteetin kasvattamista. Tätä varten EU-budjetissa on tällä kaudella ensimmäistä kertaa erillinen puolustusteollisuuden rahasto.
Kun jokainen maa nyt lisää merkittävästi hankintojaan, niitä kannattaa tehdä koordinoidusti niin, että tarpeettomat päällekkäisyydet ja toisaalta myös katvealueet vältetään. EU-tasolla on hankinnoissa tunnistettu kolme kiireellistä painopistettä: varastojen täydentäminen, neuvostoaikaisten järjestelmien korvaaminen sekä ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmien vahvistaminen. Näihin nyt keskitytään ensimmäisenä.
Puolustusteollisuuden vahvistamisen lisäksi Euroopan puolustus tarvitsee myös parempaa liikenneinfraa. Naton kollektiivinen puolustus edellyttää kykyä siirtää joukkoja ja kalustoa nopeasti yli rajojen. Näin puolustetaan yhteisesti esimerkiksi Baltiaa nykyisten suunnitelmien mukaan. Myös tähän on EU-budjetissa on tällä kaudella ensimmäistä kertaa varattu oma sotilaallisen liikkuvuuden ”military mobility”-rahasto, josta rahoitetaan liikenneinfran, kuten satamien, lentokenttien, teiden, siltojen ja rautateiden parannuksia niin, että tarvittaessa niitä voidaan hyödyntää nykyistä tehokkaammin sotilaallisesti. Tästä Rail Baltican rakentaminen on hyvä esimerkki.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan osoittaa, että Euroopan on kannettava suurempi vastuu omasta puolustuksestaan. Nato-jäsenyyden myötä Suomi ja Ruotsi pääsevät nyt eurooppalaisen kollektiivisen puolustuksen kovaan ytimeen. Se on odotettu ja tärkeä parannus. Samaan aikaan tiivistyvällä EU-puolustusyhteistyöllä voidaan vahvistaa Naton eurooppalaista pilaria, tuottaa yhteistä turvallisuutta ja mahdollistaa resurssien tehokas käyttö. Siksi sitä kannattaa edistää.
