Nimettömiin lähteisiin perustuvat tiedot Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n johtajan John Ratcliffen äskettäisen Moskovan-vierailun syistä eivät vaikuta venäläisasiantuntija Ostap Karmodin mielestä uskottavilta.
Se, että Ratcliffen tarkoituksena olisi ollut varoittaa Vladimir Putinin hallintoa aikeista iskeä 2028–2029 Baltiaan, ei riittäisi maanpaossa Prahassa elävän Karmodin mukaan perustelemaan vierailun ilmeistä kiireellisyyttä.
– Odottaminen vuoteen 2029 tai edes 2028 ei yksinkertaisesti ole Putinin näkökulmasta mielekästä. Vuoteen 2028 mennessä eurooppalaisen sotateollisuuden tuotantolaitokset ovat lähes varmasti saavuttaneet nimelliskapasiteettinsa, eikä Venäjän sotateollisuuskompleksi enää pystyisi kuromaan eroa umpeen, Karmodi sanoo Venäjään erikoistuneen ranskalaisen Desk Russie -sivuston artikkelissa.
Myös Venäjän sisäinen tyytymättömyys luo osaltaan houkutusta uusiin ja uhkarohkeisiinkin avauksiin.
Jos amerikkalaiset tiedusteluviranomaiset olisivat havainneet Venäjän valmistelevan hyökkäystä Natoa vastaan kahden tai kolmen vuoden päästä, Ratcliffellä ei olisi ollut Karmodin mukaan todellista aihetta kiirehtiä Moskovaan juuri nyt.
Paljon todennäköisemmin aikajänne on hänen mukaansa sama kuin marraskuussa 2021, jolloin Ratcliffen edeltäjä Richard Burns matkusti Moskovaan kehottaakseen Putinia luopumaan täysimittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan: siis 3–6 kuukautta.
– Soveliain ajankohta hyökkäykselle näyttäisi olevan marraskuun alku, jolloin Yhdysvalloissa pidetään kongressin välivaalit, joissa demokraattipuolue saa lähes varmasti hallintaansa edustajainhuoneen ja ehkä senaatinkin, tai tammikuun alku, jolloin kongressin vastavalitut jäsenet astuvat virkaansa. Sen jälkeen kongressi ajautuu ristiriitaan Donald Trumpin kanssa ja Yhdysvallat menettää kykynsä toimia päättäväisesti ja nopeasti, Karmodi arvioi.
Jos Kreml olisi valmistelemassa vain uusia kyberhyökkäyksiä, se olisi hänen mukaansa tuskin antanut aihetta Ratcliffen vierailuun – ovathan kyberoperaatiot olleet jo vuosien ajan osa Venäjän tavanomaista hybridisotaa länttä vastaan. Samaan aikaan myös laajamittainen maahyökkäys Baltiaan vaikuttaa epäuskottavalta.
– Liettua, Latvia ja Viro ovat jo pitkään valmistautuneet tällaiseen hyökkäykseen, eikä se johtaisi Putinin kaipaamaan voittoon, vaan uuteen epäonnistumiseen, joka voisi maksaa hänelle asemansa tai jopa henkensä. On epätodennäköistä, että hän olisi halukas ottamaan sellaista riskiä.
Jäljelle jää Karmodin mukaan kolmas vaihtoehto: massiiviset drooni-iskut Naton itäiselle sivustalle. Kyse olisi samankaltaisista iskuista, joita Venäjä on toteuttanut muun muassa Kiovaan, Harkovaan, Odessaan ja muihin ukrainalaisiin suurkaupunkeihin.
– Kaikki viittaa tällä hetkellä siihen, että Venäjä valmistelee tällaisia hyökkäyksiä. Mainittakoon erityisesti venäläisten droonien ”vahingossa” tapahtuneet tunkeutumiset Puolan, Romanian ja keväästä 2026 lähtien myös Baltian maiden ilmatilaan. Ne alkoivat jo vuosi sitten ja ovat siitä lähtien jatkuvasti lisääntyneet, hän sanoo.
Venäjän länsirajoille on hänen mukaansa valmistumassa kymmenkunta uutta tukikohtaa, jotka on tarkoitettu uusien kauko-ohjattujen droonien laukaisemiseen. Vähintään neljä näistä tukikohdista kattaa tiettävästi koko Baltian ja suuren osan Puolasta. Kolme muuta mahdollistaisivat iskut Romaniaan ohi Ukrainan ilmapuolustuksen toimintasäteen, hän toteaa.
Tätä taustaa vasten vaikuttaa Karmodin mielestä siltä, että Natoon kohdistuvan droonisodan painopiste ei olisikaan Baltiassa, vaan pikemminkin Puolassa ja Romaniassa.
– Puola, jonka kautta kulkee suurin osa Ukrainan asetoimituksista, ja Romania, jota Nato parhaillaan aktiivisesti kehittää sotilaallisten kuljetusten toiseksi solmukohdaksi, näyttävät olevan huomattavasti houkuttelevampia kohteita. Jos Venäjä onnistuisi drooni-iskuillaan tuhoamaan Puolan ja Romanian kuljetusinfrastruktuurin, Ukrainan sodan kulku saattaisi merkittävästi muuttua, hän varoittaa.