Suomenlahden kaasuputken ja tietoliikennekaapelin epäilty sabotaasi on Nato-Suomen ensimmäinen konkreettinen turvallisuuspoliittinen testi.
Haasteena on se, miten Nato reagoi tapahtuneeseen yhtenäisenä puolustusliittona ja lähettää jämäkän viestin, jotta näin ei enää jatkossa pääsisi käymään.
Niin Suomessa kuin muissakin Nato-maissa on käyty julkista keskustelua ja mietitty kuumeisesti, minkälaisiin vastatoimiin pitäisi ryhtyä, jos vaurioiden tekijäksi voidaan osoittaa Venäjä.
Osa tutkijoista, kommentaattoreista ja poliitikoista on arvellut Venäjän olevan syypää. Ensin asia pitää kuitenkin tutkia ja kerätä todisteet.
Merenalaisen kriittisen infrastruktuurin vaurioituminen kahden Nato-maan välillä on erittäin vakava asia. Siksi tähän on vastattava päättäväisesti ja johdonmukaisesti, jos voidaan riittävän varmasti todisteisiin pohjautuen osoittaa Venäjän olevan syyllinen epäiltyyn sabotaasiin.
Julkisuudessa on pohdittu erilaisia vaihtoehtoja vastatoimille. Eräinä toimina on ehdotettu Venäjän alusten tarkastamista laajentamalla Suomen ja Viron aluevesiä sekä Venäjän laivaliikenteen rajoittamista Itämerellä. Latvian presidentin Edgars Rinkēvičsin mukaan Naton pitäisi harkita Itämeren sulkemista laivaliikenteeltä.
Latvian ulkoministeri Krisjanis Karins kertoi Verkkouutisille puheiden Itämeren sulkemisesta olleen presidentin keskustelunavaus, josta ei ole keskusteltu maan hallituksessa. Karinsin mukaansa kyse olisi kuitenkin vähintään Naton neljännen artiklan (turvallisuuskonsultaatiot) asiasta, jos Venäjän syyllistymisestä sabotaasiin saataisiin todisteet.
Vastatoimiin voitaisiin lukea myös tuomitsevat julkilausumat, diplomaattikarkotukset ja talouspakotteiden kiristäminen.
Nato on jo ilmoittanut tehostavansa partiointia Itämerellä Suomen ja Viron välisen kaasuputken vaurioitumisen takia.
Tilanne on monella tavalla haastava vastatoimia pohdittaessa. Lännen ja Venäjän suhteet ovat jo valmiiksi kireät Ukrainan sodan vuoksi. Kriittisen infrastruktuurin vaurioituminen voidaan tulkita iskuksi Nato-maita vastaan tutkinnan edetessä.
Tunteet käyvät helposti kuumina, mutta nyt olisi syytä kehittää ratkaisu, joka ei ole liian myötäilevä eikä liian aggressiivinen. Puolustusministeri Antti Häkkäsen (kok.) mukaan mahdollisia vastatoimia käytiin läpi Brysselin Nato-kokouksessa viime viikolla.
Mahdollisissa vastatoimissa on kyse poliittisesta päätöksestä, jolla luodaan pelotevaikutus aggressiivisen valtiollisen tai ei-valtiollisen toimijan hillitsemiseksi.
Yksittäisten Nato-maiden ei kannata nyt sooloilla, vaan ratkaisu on haettava koko puolustusliiton keskuudesta. Suomi ja Viro ovat osa Naton yhteistä puolustusta.
Puolustusliiton tai yksittäisen Nato-maan ärhäkkä sotilaallinen toiminta pelaisi suoraan Venäjän pussiin. Venäjä haluaa luoda eripuraisuutta ja kahtiajakoa Naton keskuuteen. Moskova hyötyy epätasapainoisesta tilanteesta ja epäjärjestyksestä.
On myös itsestään selvää, että tässä tilanteessa ei pidä hyssytellä ja asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä. Kissa on nostettava pöydälle.
Jos Venäjän syyllisyys kyetään osoittamaan, mutta vastatoimet ovat rajattuja ja liian heikkoja, Moskova saa käytännössä luvan jatkaa hybriditoimiaan omien intressiensä mukaisesti.
Siksi Naton pitää toimia nyt jämäkästi ja luoda omien etujensa mukainen ennakkotapaus. Venäjän ei saa antaa määritellä pelin sääntöjä.
”Kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni.”
