Eduskuntatyössä parhaillaan konkretisoituu se mitä Nato-jäsenyys todella meille tarkoittaa ja millainen Naton jäsenmaa Suomi haluaa olla. Asiat vaihtelevat ulkomaille komennettavien henkilöiden palvelussuhteen ehdoista Suomen ydinasepolitiikkaan. Valmiita vastauksia ei ole, sillä olemme nyt käytännössä – mutta myös henkisesti – uuden aikakauden alussa.
Oma puolustuskyky ja maanpuolustustahto on edelleen tärkein turvallisuutemme tae, mutta samalla emme ole enää yksin. Onkin tärkeää, että Suomen Nato-jäsenyyden konkretisoitumiseen liittyvää kansalaiskeskustelua käydään Suomessa nyt aktiivisesti ja rakentavasti. Se on turvallisuuspolitiikkamme laajalle yhteisymmärrykselle ja hyväksyttävyydelle tärkeää. Yleisen ymmärryksen lisääntyminen Suomessa Nato-asioista on myös demokratiallemme tärkeää, jotta turvallisuuspolitiikka ei näyttäydy suurelle yleisölle etäiseltä toiminnalta – koska se ei sitä ole.
Naton ydin on Pohjois-Atlantin sopimuksen artikla 5 – meitä tuetaan ja me tuemme muita jäsenmaita. Turvatakuut toimivat kahteen suuntaan. Suomi on siten valmis osallistumaan vastuunkantoon koko liittokunnan puolustuksesta ja pelotteesta koko puolustusliiton alueella. Jotta voidaan yhdessä liittolaistemme kanssa toimia kriisitilanteessa, on varmistettava, että yhteistyö toimii myös rauhan aikana.
Suomi on tänä vuonna osallistumassa Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtäviin merivoimilla ja ilmavoimilla. Ilmavoimien osalta Suomi osallistuu ilmapuolustuksen toimintaan Romaniassa, Bulgariassa ja Mustallamerellä. Merivoimien osalta Suomi osallistuu Naton pysyvän miinatorjuntaosaston toimintaan Itämerellä.
Nämä osallistumispäätökset ovat merkittäviä. Olemme aktiivinen liittolainen, ja tämän viestin haluamme osallistumisella lähettää niin liittolaismaillemme kuin Naton ulkopuolelle. Kannamme vastuuta ja haluamme tuottaa turvallisuutta sekä osaltaan osoittaa koko Puolustusliiton jatkuvaa valmiutta. Nämä ovat tärkeitä myös pelotteen luomisen kannalta.
Yksi Suomen keskeinen – vajaan vuoden kestäneen – Nato-politiikan tavoite on ollut, että länsinaapurimme liittyisi puolustusliittoon mahdollisimman pian. Nyt on valoa tunnelin päässä. Itämeren vakaudelle ja yhteisten puolustussuunnitelmien kannalta tällä on tärkeä merkitys.
Yksi turvallisuuspolitiikkamme kulmakivi on sisäisen yhtenäisyyden korostaminen, aivan kuten teemme Suomessa – yhdessä olemme vahvoja. Sama koskee puolustusliittoa. Yhtenäinen ja päätöksentekokykyinen Nato on myös Suomen turvallisuuden etu, ja tässä Suomen rooli on osaltaan näyttää aktiivista esimerkkiä. Toivottavaa on, että jokainen Naton jäsenmaa nostaa puolustusmenonsa mahdollisimman pian Naton toivomalle tasolle. Yhtenäisyyden korostaminen nousee myös esille Ukrainan tukemisessa, sillä Ukrainassa taistellaan tänäänkin koko Euroopan turvallisuuden tulevaisuudesta.
Suomessa käytävä ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu on tänä päivänä varsin avointa. Ei ole kauaa, kun turvallisuusasioista puhuttiin epämääräisin termein ja turvallisuuspolitiikan katsottiin kuuluvan pienelle joukolle ylimpiä päättäjiä. Nato-keskustelu oli vuosikymmeniä pääosin kyllä/ei -keskustelua.
Nyt olemme uuden edessä ja on Suomen etu, että jäsenyyden konkreettisista toimista ja tavoitteista käydään Suomessa mahdollisimman avointa ja laajaa keskustelua, ymmärrettävällä tavalla. Tähän haluan kutsua jokaisen suomalaisen mukaan, ja rakentavaa keskustelukulttuuria painottaen.
