Yhdysvaltain hallitus on aiemmin ollut haluton selvittämään havaintoja ufoista eli tunnistamattomista lentävistä esineistä. Viime lokakuussa avaruushallinto Nasa käynnisti kuitenkin selvityksen aiheesta, mutta Popular Sciencen mukaan viimeisen kahdeksan kuukauden aikana projekti on kohdannut monia vaikeuksia.
Virallisesti Nasan selvitysryhmä ei tutki ufoja vaan UAP:itä, joka on lyhenne sanoista unidentified anomalous phenomena (tunnistamatton epätavallisinen ilmiö). Nasan avustava varatutkimuspäällikkö Daniel Evansin mukaan UAP:iden tutkiminen on herättänyt niin tiedeyhteisön kuin laajemman yleisön mielenkiinnon.
– On meidän kollektiivinen velvollisuutemme tutkia näitä ilmiöitä niiden ansaitsemalla tiukalla tieteellisellä tarkastelulla, Evans kommentoi.
Selvitysryhmän tavoite ei ole niinkään ratkaista UAP:iden todellista luonnetta, vaan valmistella pohjaa tulevalle tutkimukselle aiheeseen liittyen. Ryhmän loppuraportti tullaan julkaisemaan heinäkuun aikana.
Tähän mennessä ryhmä on kahlannut läpi valtavan määrän ufohavaintoihin liittyvää dataa. Monet havainnoista on pystytty selittämään esimerkiksi lentokoneilla, säähavaintopalloilla tai ilmakehään liittyvillä ilmiöillä. Ratkaisemattomiin havaintoihin liittyy selvitysryhmän puheenjohtajan David Spergelin mukaan yksi oleellinen ongelma.
– Nykyinen tapa kerätä UAP:ihin liittyviä tietoja on epäjärjestelmällinen ja pirstaloitunut eri virastojen välille. Usein käytössä on epätieteellisiä tiedonkeruutapoja. Olemassa oleva data ja silminnäkijähavainnot eivät riitä tuottamaan ratkaisevia todisteita joka ikisen UAP-havainnon alkuperästä, Spergel selittää.
Tiedon sirpaleisuus onkin yksi merkittävimmistä hankaluuksista, joita selvitysryhmä on kohdannut.
Yhdysvaltain puolustusministeriön ufohavainnoista vastaavan kaikkien poikkeavien havaintojen ratkaisutoimisto AAROn johtaja Sean Kirkpatrickin mukaan UAP-havaintoihin saataisiin todennäköisemmin selvyyttä, jos niihin liittyvään havainnontiin annettaisiin riittävästi resursseja. Apuna voitaisiin käyttää esimerkiksi ilmailuvirasto FAA:n tutkia ja matkustajalentokoneiden antureiden keräämää dataa.
– Suurin osa ihmisistä, hallitus mukaan lukien, ei kuitenkaan pidä siitä, kun laitan koko tiedonkeruujärjestelmämme osoittamaan takapihaasi, Kirkpatrick harmittelee.
Kirkpatrickin mukaan tiedonkeruu edellyttääkin sitä, että tietoa kerätään paikoista, joissa on suuri todennäköisyys havainnoida UAP-ilmiöitä. Lisäksi on oltava varmuus siitä, että kyseinen havainnointi ei riko mitään lakeja.
Usein hankaluutena on myös, että osa Yhdysvaltain hallituksen keräämästä datasta, jota tarvittaisiin ufohavaintojen selvittämiseksi, on julistettu salaiseksi. Kyse ei ole yleensä siitä, että itse kerätty data olisi salaista, vaan pikemminkin siitä, että järjestelmät, joilla data on kerätty, ovat salaisia.
– Jos hävittäjä ottaisi kuvan Vapaudenpatsaasta, julistettaisiin kyseinen kuva salaiseksi. Ei itse kuvan vuoksi, vaan koneessa olevien antureiden vuoksi, selittää Nasan tiedeosaston varajohtaja Nicola Fox.
Selvitysryhmä on pyrkinyt olemaan mahdollisimman avoin ja julkaisemaan tietoa projektista säännöllisin väliajoin. Avoimuudessa on kuitenkin haittapuolensa, sillä selvitysryhmän jäsenet ovat saaneet osakseen huomattavasti verkkohäirintää.
Lopuksi ongelmia tuottaa ufohavaintoihin liittyvä häpeä. Moni ei halua raportoida ufoista, koska pelkää negatiivisia reaktioita. Tämä taas vaikeuttaa datan keräämistä.
– Nasan pyrkimyksistä huolimatta vähentää UAP-havaintoihin liittyvää stigmaa, monien UAP-havaintojen alkuperä on epäselvä, Spergel toteaa. – Esimerkiksi liikennelentäjät ovat usein hyvin haluttomia raportoimaan poikkeavuuksista, ja yksi Nasan tavoitteista onkin vähentää aiheeseen liittyvää häpeää ja saada korkealaatuista dataa, Spergel kertoo.
