Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy linjasi 1960-luvun alussa, että liittovaltion poliisien olisi kuljettava mukana tietyillä korkean riskin matkustajalennoilla. Tuolloin oli tapahtunut useita runsaasti julkisuutta saaneita lentokonekaappauksia.
Liittovaltion Air Marshal -ohjelma aloitettiin FAA-ilmailuhallinnon alaisuudessa vuonna 1962 alun perin 18 vapaaehtoisen voimin. Tehtävät kehittyivät vuosikymmenten varrella, mutta suurimmat muutokset tehtiin syyskuun 11. päivän terrori-iskujen seurauksena vuonna 2001. Hanke siirrettiin tuolloin kotimaan turvallisuusvirasto DHS:n alaisuuteen.
Agentit toimivat liikenteen turvallisuudesta vastaavassa TSA:ssa. Heidän määränsä kasvoi alkuperäiseen nähden eksponentiaalisesti.
Washington Post -lehden mukaan siviilivaatteissa matkustavien agenttien tarkka määrä ei ole tiedossa, mutta heitä uskotaan olevan tuhansia. He kulkevat lentokoneiden lisäksi Yhdysvalloissa metroissa, lautoilla, junissa ja busseissa. Lentokoneessa mahdollisesti tapahtuvia välikohtauksia kuvaillaan erityisen haastaviksi.
– Olet metalliputkessa, jossa ympärillä on yli 200 tuntematonta ihmistä. Vauhtia on 800 kilometriä tunnissa ja korkeutta 10 000 metriä, viranomaisten koulutuksesta vastaava Martin Haibach sanoo.
Henkilöstöä tiettävästi ohjataan tietyille reiteille ajantasaisten riskiarvioiden perusteella. Agentit eivät koskaan matkusta yksin, eli mukana on ainakin kaksi henkilöä. Kaikkia lentoja on mahdotonta suojata, sillä FAA:n kirjoissa niitä on yli 45 000 joka päivä.
He voivat lukea kirjoja, katsoa elokuvia ja toimia kuten tavallisetkin lentomatkustajat. Alkoholin käyttö on kielletty. Lentokoneen henkilökunnalle kerrotaan joskus, että air marshal -agentteja on kyydissä.
