Suomen linja venäläisten turistiviisumeihin on poliittinen päätös. Käsienlevittely ja vetoaminen yleviin oikeusvaltioperusteluihin eivät kestä tarkastelua. Suomi näyttää jo nyt ylimieliseltä balteille ja puolalaisille.
Baltian maat ja Puola ovat päättäneet, etteivät ne päästä venäläisiä turisteja maahan edes toisten EU-maiden myöntämillä turistiviisumeilla. 19. syyskuuta voimaan astuva linjaus sisältää poikkeuksia – kuten oikein onkin. Poikkeukset koskevat muun muassa perhe- tai humanitäärisistä syistä matkustavia, diplomaatteja, kansainvälisen tavara- ja matkustajaliikenteen työntekijöitä ja venäläisiä toisinajattelijoita.
Suomea on vaadittu mukaan samaan rintamaan. Kiellon astuessa voimaan, on Suomi ainoa Venäjän EU-rajan valtio, johon turistit pääsevät. Ulkoministeriön mukaan tällainen kielto ei kuitenkaan ole mahdollinen.
Perustelut ovat päällisin puolin juridisia. Ulkoministeriö on vedonnut EU-sääntöihin. Konsulipäällikkö Jussi Tanner totesi Ylen A-studiossa maanantaina, että kategorinen viisumikielto yhden maan kansalaisille olisi oikeusvaltion periaatteiden vastaista.
– Jos henkilöön liittyy jokin turvallisuusriski, on mahdollista joko hylätä viisumihakemus tai evätä maahantulo, mutta tällaista kollektiivista vastuuta Venäjän valtion toimista, joka ulottuisi jokaiseen venäläiseen turistiin, meidän oikeusjärjestys ei oikein tunne, Tanner sanoi.
Suurin piirtein tällaisilla perusteilla länsimaisia viisumirajoituksia on muuten vastustettu Venäjältäkin.
Samassa lähetyksessä vieraillut Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja Kristi Raik vastasi Tannerille syyttämällä Suomen linjaa tekopyhäksi ja muistutti Baltian maiden ja Puolan päätösten saaneen tuen EU:n komissiolta. Raik on kyseenalaistanut Suomen linjauksia jo aiemmin ja arvellut, että mikäli linja ei muutu, kohdistuu Suomen rajoille lisää painetta Venäjältä muiden maiden kieltojen astuessa voimaan.
Raik arvosteli A-studiossa Suomen linjaa ristiriitaiseksi ja totesi, että asiassa tarvitaan poliittista linjausta.
Ylevät perustelut, hatara pohja
Suomen päällisin puolin ylevät perustelut oikeusvaltiosta ja EU-säännöistä ovat todellisuudessa savuverho. Viisumien kohdalla on kyse poliittisesta päätöksestä, jota ei haluta tai uskalleta perustella julkisesti. Eipä EU-oikeus ole meillä muutenkaan paljoa painanut poliittisesti ikävien asioiden, kuten alkoholin etämyynnin tai autoverotuksen kohdalla.
Mutta jos Suomi kerran todella on yllä kuvattua mieltä, tarkoittaa se sitä, että meillä katsotaan Baltian maiden ja Puolan rikkovan törkeästi oikeusvaltioperiaatetta ja EU-sääntöjä. Onko Suomi siis todella sillä kannalla, että kyseisten maiden tulisi pyörtää päätöksensä ja päästää venäläiset turistit maahan? Jos seuraa ulkoministeriön perusteluja, loogisesti näin on oltava. Oikeusvaltioperiaatetta ja EU-sääntöjähän on puolustettava kaikkialla – ei vain kotimaassa. Tässä tapauksessa tämä tuskin mahtuu kansalaisten oikeustajuun meillä tai muualla.
Suomen Venäjän-edustustojen myöntämien viisumien asian Suomi on pyrkinyt ratkaisemaan tavalla, jota eräs eturivin politiikan vaikuttaja kuvasi taannoin taustakeskustelussa sarkastisesti ”neuvostotyyliksi”. Viisumia voi toki yhä anoa, mutta aikoja hakemuksen jättämiselle annetaan mahdollisimman vähän. On helppo kuvitella, että ratkaisulle naureskellaan etelänaapurissa.
Nato-prosessin aikana hälvennyt kuva Suomesta, jolla on oma erityinen tapansa toimia Venäjän kanssa, alkaa jälleen muodostua Baltiassa. Tätä olisi syytä miettiä.
Emme esiinny eduksemme.
