Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko valinta keskustan puheenjohtajaksi ei käynnistä kuherruskuukautta Sanna Marinin (sd.) hallituksessa.
Vaikka SDP:ssä odotetaan, että hallitusyhteistyö helpottuu nyt, kun Marinin maanvaivaksi kutsuma Katri Kulmuni (kesk.) korvautui yhteistyöhaluisella Saarikolla, auvoista eloa ei ole luvassa.
Keskustasta viestitetään, että puolue pystyy yhä tiukasti vaatimustensa takana: työllisyystoimista on päätettävä budjettiriihessä ja julkisen talouden velkaantumisen katkaisemiselle on määriteltävä askelmerkit.
Budjettiriihestä ei tule helppo, sillä neuvotteluja energiaverouudistuksesta, työllisyystoimista eikä talouden suuresta kuvasta ole vielä edes aloitettu. Hallituspuolueilla on viikko aikaa juosta paketti kasaan, jos valmista halutaan saada budjettiriihessä syyskuun puolivälissä.
Keskustan ahdinkoa hallituksessa syventää se, että perinteistä punamultaa ei ole enää olemassa. Keskustalaisten mukaan SDP on muuttunut vasemmistopuolueeksi, joka ei ymmärrä talouden, työllisyyden ja teollisuuden päälle, niin kuin ennen vanhaan.
SDP:llä ei ole halua katkaista velkaantumista
Yksi keskeinen puolueiden välinen kiistakysymys budjettiriihessä on, pidetäänkö valtiontalouden kehyksistä kiinni. Valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk.) paalutti budjettiehdotuksensa yhteydessä elokuussa, että ensi vuoden budjetissa palataan hallitusneuvotteluissa sovittuun menotasoon, mutta valtiovarainministerin järkytykseksi SDP:ssä ei ole siihen halua.
Demarileirissä katsotaan, että koronan hoitomenoja – testausta ja rokotekuluja – ei saa leikata pois muualta, vaan ne pitää rahoittaa menokehyksen ulkopuolelta. SDP haluaisi rahoittaa velalla myös sosiaaliturvamenoja.
Myöskään työllisyystoimet eivät ole kasassa. Keskusta pitää kiinni siitä, että riihessä on sovittava 30[nbsp]000 työllistä tuovista toimista, jotka valtiovarainministeriö todentaa. Työministeri Tuula Haatainen (sd.) on valmistellut toimia, mutta hallituspuolueiden kesken niistä ei ole neuvoteltu.
Energiaverouudistus aiheuttaa kitkaa myös vihreiden kanssa. Vihreiden puheenjohtajalla, sisäministeri Maria Ohisalolla on paineita tulla ulos budjettiriihestä ilmastoystävällisellä paketilla. Vihreät vaativat turpeenpolton veronkorotusta, mutta keskusta vastustaa sitä henkeen ja vereen. SDP:stä löytyy ymmärrystä turpeenpolton alasajolle, jotta hallitus pääsisi ilmastotavoitteisiinsa.
Metsäyhtiö UPM:n Kaipolan tehtaan sulkemisuutisen jälkimainingeissa hallituksen rima kasvattaa teollisuuden maksutaakkaa luopumalla yritystuista tai korottamalla dieselveroa on noussut aiempaa korkeammalle. Teollisuuden suuntaan kumartaminen olisi vihreille ankara pettymys.
Toisaalta suuren pettymyksen budjettiriihessä voi kokea myös keskusta, jos se ei saa pidettyä kiinni hallitukseen menolle asettamista kynnyskysymyksistään, edes liudentuneessa muodossa.
Tukala hallitusvastuu painaa keskustaa
Annika Saarikon nousu keskustan puheenjohtajaksi ei ratkaise puolueen perusongelmaa: harvinaisen tukalaksi käynyttä hallitusvastuuta, johon lähteminen eduskuntavaaleissa koetun murskatappion jälkeen vaikuttaa olevan edelleen keskeisin syy keskustan matalaan kannatukseen.
Lisäksi Saarikolla on käsissään sisäisesti rikki oleva puolue, jossa on syrjäytetyn puheenjohtajan lisäksi paljon pettyneitä Kulmunin tukijoita.
Saarikko sanoi itse valintansa jälkeen, että hän on tehnyt nollasta sataan sukelluksen syvään päähän. Vielä kuukausi sitten hän oli kotiäiti, nyt hän johtaa toiseksi suurinta hallituspuoluetta.
Hänen tehtävänsä ei ole helppo. Saarikolla on edessään kova vääntö työllisyydestä ja taloudesta, jotta keskusta ei joudu nielemään karvasta kalkkia budjettiriihessä. Saarikon tavoitteena on luoda keskustan ja SDP:n välille vahva voima-akseli vanhaan kunnon punamultatyyliin, mutta jos hän ei siinä onnistu, mitä vaihtoehtoja keskustalle jää?
SDP:ssä ollaan kovin varmoja siitä, että koronakriisin aikana vihreät eikä keskusta lähde hallituksesta, mikä saattaa vaikuttaa puolueen haluun ymmärtää hallituskumppaneittensa tarpeita. Mutta koronakriisin jälkeen tilanne voi toinen. On väläytetty sellaistakin vaihtoehtoa, että ensi kevään kuntavaalien yhteydessä käytäisiinkin eduskuntavaalit.