– Viime viikolla suomalaisnaisia patistettiin töihin. Koska myytti suomalaisnaisten alhaisesta työllisyydestä tuntuu yhä elävän, lienee tarpeen päivittää tietoja työmarkkinoiden tuoreimpien lukujen mukaan – ja samalla kysellä jälleen kerran, että kukahan olisi kiinnostunut miesten työllisyydestä, kirjoittaa Tilastokeskuksen erikoistutkija Hanna Sutela blogissaan.
Hänen mukaansa naisten työllisyys on kehittynyt koronakriisiin liittyvän vuoden 2020 notkahduksen jälkeen Suomessa selvästi reippaammin kuin miesten työllisyys.
– Viime vuonna 15–64-vuotiaiden naisten (73,8 %) ja miesten (73,9 %) työllisyysasteissa oli enää 0,1 prosenttiyksikön ero. Kansallisessa tilastointitavassa varusmiehet luetaan perusjoukkoon.
– Sen sijaan Eurostatin ja OECD:n luvuissa varusmiehet puuttuvat perusjoukosta, joten Suomen työllisyysasteet ovat etenkin miehillä hieman kansallisia lukuja korkeammat ja sukupuolten ero työllisyysasteissa noin prosenttiyksikön verran vuonna 2022, Sutela jatkaa.
Sutelan mukaan sukupuolten työllisyysasteiden välinen ero on ollut Suomessa jo pitkään toiseksi pienin Liettuan jälkeen niin EU-maita kuin OECD-maitakin koskevassa vertailussa. Muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa vastaava ero oli 4–5 prosenttiyksikköä vuonna 2022, OECD-maissa 14,4 ja EU27-maissa 9,8 prosenttiyksikköä 15–64-vuotiailla.
Miesten työvoimaosuus Pohjoismaiden alhaisin
Naisten työllisyysaste on noussut Ruotsia lukuun ottamatta kaikissa Pohjoismaissa vuoteen 2019 verrattuna. Viime vuonna naisten työllisyysaste (15–64-vuotiaat) oli Suomessa Eurostatin mukaan enää 0,6 prosenttiyksikköä Tanskaa ja 0,8 prosenttiyksikköä Ruotsia jäljessä. Norjaan erotusta oli 1,5 prosenttiyksikköä.
– Jos taas puhutaan 15–64-vuotiaiden naisten työvoimaosuudesta eli työllisten ja työttömien osuudesta ikäryhmässä, Suomi kiri viime vuonna jo Norjan ja Tanskan ohi. Ruotsi oli yhä edellä pari prosenttiyksikköä, Sutela kertoo.
Miesten työllisyysaste (15–64-vuotiaat) oli viime vuonna Suomessa noin 4–5 prosenttiyksikköä pienempi kuin muissa Pohjoismaissa. Suomessa miesten työllisyysaste oli EU27-keskiarvon tasolla, mutta jäi 1,6 prosenttiyksikköä OECD-keskiarvon jälkeen.
– Myös työvoimaosuuksissa suomalaismiehet ovat Pohjoismaiden välisessä vertailussa jumbosijalla, juuri ja juuri EU27-keskiarvon yläpuolella. Tämän jos minkä luulisi herättävän kummastelua, Sutela toteaa.
Suomalaisnaiset muita useammin kokoaikatyössä
Sutelan mukaan on hyvä myös huomata, että korkeasta työllisyysasteesta huolimatta naiset tekevät Suomessa edelleen selvästi enemmän kokoaikatyötä kuin muissa Pohjoismaissa.
Suomessa 15–64-vuotiaista työllisistä naisista 23 prosenttia, mutta Tanskassa ja Norjassa peräti 34 prosenttia teki viime vuonna osa-aikatyötä. Myös Ruotsissa vastaava osuus oli noin 29 prosenttia eli EU27-keskiarvon luokkaa.
Suomessa myös miehet tekevät vähemmän osa-aikatyötä kuin muissa Pohjoismaissa, mutta erot maiden välillä ovat pienemmät.
Sutelan mukaan ikäryhmittäin tarkasteltuna naisten työllisyysaste ohitti miesten työllisyyden Suomessa viime vuonna kaikissa muissa alle 65-vuotiaiden kymmenvuotisikäluokissa paitsi 25–34- ja 35–44-vuotiailla.
– Toisaalta juuri näiden perheellistymisikäisten naisten työllisyys on viime vuosina kohentunut selvästi. Kun ero miehiin oli vuonna 2019 vielä 10,0 prosenttiyksikköä 25–34-vuotiailla ja 7,0 prosenttiyksikköä 35–44-vuotiailla, vastaavat luvut olivat vuonna 2022 enää 4,8 ja 2,6.
Sutelan mukaan naisten työllisyys on itse asiassa kasvanut kaikissa kymmenvuotisikäryhmissä vuodesta 2019 lukuun ottamatta 45–54-vuotiaita.
– Miesten ikäryhmittäiset työllisyysasteet olivat vuonna 2022 sen sijaan edelleen alhaisempia kuin ennen koronakriisiä vuonna 2019 muissa paitsi alle 25- ja yli 55-vuotiaiden ikäryhmissä. Kyseisissä ryhmissä myös miesten työllisyys oli kasvanut, vaikka jäikin edelleen alhaisemmaksi kuin naisilla.
– Lyhyesti sanoen Suomen viime vuosien myönteinen työmarkkinakehitys on lähinnä naisten sekä kaikkein nuorimpien ja kaikkein vanhimpien miesten työllisyyden kasvun ansiota. Se miksei miesten työllisyys ole talouden hyvästä nosteesta huolimatta seurannut samaa kehitystä keskimmäisissä ikäryhmissä, on varsinainen huolen aihe ja vaatisi tarkempaa syiden selvittämistä, Sutela kirjoittaa.
