Suomen talous on vakavissa rakenteellisissa ongelmissa. Väestö ikääntyy ja työikäinen väestö supistuu. Tuottavuuskehitys on ollut olematonta ja toista vuosikymmentä. Työllisyys on matalammalla ja rakenteellinen työttömyys korkeammalla kuin keskeisissä verrokkimaissamme: pohjoismaissa, Saksassa ja Hollannissa. Pitkän aikavälin julkisen kestävyysvajeen rinnalle on päästetty syntymään krooninen rakenteellinen velkaantuminen. Pieleen menneen sote-uudistuksen myötä menot kasvavat aiempaa nopeammin. Valtionvelan korkomenot ovat ennätysmäisessä nousussa. Kun viime vuonna korkoja maksettiin noin 800 miljoonaa, ovat ne ensi vuonna jo 3,2 miljardia euroa.
Onneksemme Petteri Orpon hallitusohjelma ’Vahva ja välittävä Suomi’ vastaa hyvin lähes kaikkiin näihin ongelmiin. Hallitusohjelman sisällössä keskuskauppakamarin ’Ratkaisuja Suomelle’ -julkaisun toimenpiteet Suomen pirullisiin ongelmiin ovat hyvin esillä. Hallitus asettaa voimakkaan painopisteen Suomen kilpailukyvyn parantamiseen sekä työllisyyden, talouskasvun ja julkisen talouden vahvistamiseen. Erityisenä huomiona on ohjelman linjaukset työmarkkinoiden joustoista ja ansio- sekä sosiaaliturvan uudistuksista, jotka kulkevat pohjoismaisen työlinjan mukaisesti. Aivan kaikki eivät asiat eivät menneet ehdotustemme mukaan. Esimerkiksi työperäisen maahanmuuton vauhdittamisessa ja rohkeammissa verotuksen rakenteen uudistuksissa oikea aika antaa edelleen odottaa itseään.
Kesän aikana ministeriöissä on käynnistetty monia uudistuksia. Erityisesti työmarkkinoiden uudistukset ovat saaneet ripeän startin. Työministeri Arto Satosen toimesta käynnistetyt työryhmät, jotka käsittelevät työrauhaa ja paikallista sopimista, ovat jo aloittaneet työnsä. Hallitusohjelman mukaisesti poliittisten ja tukilakkojen järjestämistä pyritään rajoittamaan esimerkiksi muiden pohjoismaiden ja Saksan tasolle. Myös henkilöperusteista irtisanomista sekä paikallista sopimista parannetaan vastaamaan näiden verrokkimaittemme Suomea parempia käytäntöjä.
Myös ansio- ja sosiaaliturvassa siirrytään muiden pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden paremmiksi havaittuihin malleihin. Ansiosidonnainen työttömyysturva porrastetaan kuten Tanskassa. Muussa sosiaaliturvassa näkyy Ruotsin työlinjan mukaiset uudistukset: tuloloukkuja puretaan alentamalla sosiaaliturvaa kohdennetusti sekä sosiaaliturvan velvoittavuutta työhön lisätään myös muuten. Tanskassa ja Ruotsissa onkin Suomea korkeampi työllisyys, parempi tuottavuuskehitys ja vahvempi julkinen talous. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on mahdollista rahoittaa ainoastaan, jos kaikki työikäiset ja -kykyiset ovat ensisijaisesti töissä tai työhön tähtäävissä opinnoissa.
Lainvalmistelu tapahtuu kolmikantaisesti, mutta ripeän aikataulun mukaan. Yksimielisyyden löytäminen kaikkien osapuolten kesken ei välttämättä ole realistista, ellei ay-liikkeen puolella tapahdu nopeaa tosiasioiden tunnustamista ja realististen kompromissien esittämistä. Pääministeri Orpo onkin painottanut, että hallitus ottaa tarvittaessa vastuun päätöksistään eikä jää odottamaan yksimielisyyttä. Monet ammattiliitot ovat nostaneet valmiuttaan, ja odotettavissa voi olla työntekijäpuolen vahvoja protesteja ja mielenosoituksia.
Valtiovarainministeri Riikka Purra julkisti ministeriönsä esityksen vuoden 2024 budjetiksi. Seuraavaksi ministeriöt neuvottelevat budjetista valtiovarainministeriön kanssa, ja varsinaiset päätökset tehdään syyskuun 19.–20. päivinä pidettävässä budjettiriihessä. Tavoitteena neuvotteluissa on sovittaa yhteen suuria säästöjä ja päätöksiä valtionyhtiöiden myyntitulojen käytöstä liikenneinvestointeihin.
Uuden hallituksen ensimmäinen budjettiesitys aloittaa hallitusohjelman talouspolitiikan käytännön toimeenpanon. Päätösperäiset menot pienenevät verrattuna aiemman hallituksen budjettikehykseen, ja tavoitteena on alijäämän vähentäminen. Purran esityksessä valtion budjettitalouden päätösperäiset menot pienenevätkin nettona 700 miljoonaa euroa. Tämä siis, vaikka panostuksia lisätään mm. peruskoulun kehittämiseen sekä tutkimus, kehitys ja innovaatiotoimintaan. Kokonaisuudessaan valtion budjettitalouden menot pienenevät ensi vuonna 1,1 miljardia euroa ja velanotto 1,5 miljardia euroa verrattuna viime kevään edellisen hallituksen jäljiltä valmisteltuun tekniseen budjettikehykseen.
Monet ovat irvailleet sillä, että valtio ottaa ensikin vuonna sen kymmenen miljardia velkaa. Että eikö mikään muuttunut, vaikka ei ole edes koronaa? Suunnanmuutos on kuitenkin päivänselvä. Vaikka edellisellä vaalikaudella jätettäisiin koronan hoitoon sekä Venäjän sodan seurauksena käytetyt puolustus- ja energiamenot huomioimatta, niin budjetin pysyviä kehysmenoja kasvatettiin vuosittain. Yhteensä tuota kriiseihin liittyvää kasvua tuli noin kolme miljardia euroa. Lisäksi epäonnistunut sote-uudistus ja huoleton suhtautuminen valtion velkaantumiseen synnyttivät valtavia menoautomaatteja, joiden kasvu realisoituu raadollisesti lähivuosina.
Uuden hallituksen aikana suunta kääntyy. Menomaltin lisäksi suoria leikkauksia tehdään vuosittain tasaisesti niin, että päätösperäisesti budjetin kehysmenot supistuvat nettona noin 2,5 miljardia euroa. Hallitus säästää julkisissa menoissa myös valtion budjettitalouden ulkopuolella: sosiaaliturvarahastojen, eläkerahastojen sekä kuntatalouden puolella. Esimerkiksi Työllisyysrahaston maksupainetta vähennetään useilla toimilla, kuten tehottomien tukien poistamisella. Työllisyysrahasto ilmoittikin jo laskevansa sekä työntekijöiden että työnantajien maksuja ensi vuodelle. Näidenkin kokoluokka on yhteensä miljardeja. Samalla tavoitteena on rakenneuudistukset eri sektoreilla, kuten työmarkkinoilla ja sosiaalitukijärjestelmissä, luoden uutta kasvupotentiaalia taloudelle, vahvistaen julkista taloutta vähintään kahdella miljardilla eurolla.
Liian nopea julkisten menojen kertaleikkaaminen ei olisi viisasta, erityisesti kun talouden suhdanteen odotetaan jatkuvan heikkona myös ensi vuoden puolella. Se voisi vaikuttaa lyhyellä aikavälillä negatiivisesti talouskasvuun ja viedä velkasuhdetta jopa väärään suuntaan. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF esitti tammikuussa Suomelle juuri uudessa hallitusohjelmassa nyt tehtäviä uudistuksia paikalliseen sopimiseen sekä työnteon kannustimiin sekä tuilla että työssä olevien osalta. Finland: 2022 Article IV Consultation-Press Release; Staff Report; and Statement by the Executive Director for Finland (imf.org) Näiden lisäksi IMF suositti, että julkista taloutta sopeutetaan joka vuosi noin 0,5 prosenttiyksikköä suhteessa bruttokansantuotteeseen, kunnes näiden yhteisvaikutus saa julkisen velkasuhteen pysyvästi laskuun. Puoli prosenttiyksikköä on noin 1,3 miljardia euroa. Keskuskauppakamari esitti noin miljardin euron vuotuista sopeutusta tarvittaessa kahden vaalikauden ajan. Tässäkin hallitus toimii ensimmäisen budjettiesityksen perusteella suositustemme mukaisesti.
Hallitusohjelman toteuttaminen toisi jo vähintään kuuden miljardin euron sopeutuksen julkiseen talouteen. Oma arvioni on tätä suurempi, koska kaikkein vaikuttavimmille uudistuksille esimerkiksi paikallisessa sopimisessa, ei ole pystytty antamaan työllisyyttä, tuottavuutta ja talouskasvua vauhdittavaa arviota. Ne ovat kuitenkin mittavat. Työtä sekä aidosti kasvua vauhdittavien rakenneuudistusten että vuosittaisten säästöjen suhteen on jatkettava, kunnes velkasuhteemme on lasku-uralla ja julkinen talous saadaan tasapainoon. Tähän tarvitaan todennäköisesti kaksi vaalikautta päämäärätietoista työtä. Tuo työ on kuitenkin nyt alkanut ja taloutemme suunta on kääntynyt. Nyt vaaditaan visiota paremmasta ja uskoa omaan tekemiseen.
