Verkkouutiset

Ruotsin signaalitiedustelijat kävivät 1970-luvulla itäisessä Suomen Lapissa kuuntelemassa Kuolan niemimaata. Google Maps

Näin Ruotsi teki Suomessa signaalitiedustelua

Suomenlahdella auttoi viski, Lapissa häiritsivät humalaiset nuoret.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Ruotsin sotilastiedustelu IB:n veteraani Jan Leijonhielm kertoo uudessa muistelmateoksessaan Ett svensk leijon. Ett liv i underrättelsevärlden (Medströms) toteuttaneensa aikanaan kaksi operaatiota Ruotsin signaalitiedustelusta vastaavalle FRA:lle Suomessa. Ruotsin signaalitiedustelu ei vielä tuolloin hänen mukaansa kyennyt kuuntelemaan liikennettä suomalaisella alueella.

– Katsottiin tärkeäksi saada parempi kuva venäläisten yksiköiden välisestä sotilasliikenteestä, jonka arvioitiin olevan käytössä Ruotsiin tehtävän hyökkäyksen yhteydessä, Jan Leijonhielm kirjoittaa.

Hänen mukaansa vasta myöhemmin FRA sai kuunteluaseman Helsinkiin Ruotsin suurlähetystöön.

Leijonhielmin kuvaamat tapaukset sijoittuvat 1960- ja 1970-luvuille.Ensimmäinen niistä tapahtui Suomenlahdella, jossa esiinnyttiin urheilukalastajina. Hän kuvailee vaikeuksia saada suuri suojapeite veneen laitteiden päälle syyskuisessa autiossa saaristossa, jossa suurempi yksinäinen huvivene herätti huomiota.

Ruotsalaiset eivät olleet varautuneet tarkastuskäynteihin. Äkkiä merivartioston alus havaittiin tulemassa kohti, ja ruotsalaisten veneessä seurasi kaaos. Antennit ja vastaanottimet oli peitettävä.

”Ystävällinen kippari” kutsui suomalaiset merivartijat veneeseen ja ”hiljaiset suomalaiset hyväksyivät ilman epäröintiä” heille tarjotun lasillisen viskiä.

Sitä juodessa Leijonhielm havaitsi kauhukseen yhden esillä sojottavan antennin. Hän onnistui kääntämään huomion muualle, kun suomalaiset pyydettiin kajuuttaan.

– Molemmat suomalaiset astuivat lopulta omaan alukseensa, todennäköisesti molemmat epäilevinä ja mietteliäinä, mutta anteliaan viskilasin rauhoittamina. Mahdollisesti he arvasivat mitä puuhasimme, mutta pidättyivät jostain syystä tutkimasta venettä, Leijonhielm toteaa.

Leijonhielmin mukaan suojelupoliisi selvitti myöhemmin IB-kohun synnyttyä pääesikunnan tutkintatoimiston ja merivartioston kanssa, että IB:n vene oli liikkunut Kotkan Kaunissaaren luona, vielä kesällä 1973.

Ruotsalaisten seuraavassa operaatiossa Leijonhielm ei ollut mukana. Tuolloin The Whirling Dervish -alus ajoi karille ja varusteet heitettiin mereen. Tämä tapaus kirjan mukaan ”käsiteltiin korkealla poliittisella tasolla”.

Suojelupoliisin Ratakatu 12 -historiakirjan mukaan Ruotsin ulkoministeri Sten Andersson oli sanonut presidentti Urho Kekkoselle, ettei Ruotsi vakoillut Suomea eikä Suomen kautta muita. Kun Ruotsin IB-skandaali meni oikeuteen, oikeus vahvisti vakoilua Suomessa tapahtuneen. Suojelupoliisi löysi paljon jälkiä IB:n miesten retkistä Suomessa yli vuosikymmenen ajalta.

The Whirling Dervishin radiolaitteet nostettiin merestä huhti-toukokuussa 1974. Aallonpituudet oli jätetty paikoilleen, ja niistä ilmeni, että ruotsalaiset olivat seuranneet Leningradin sotilaspiirin VHF-liikennettä ja suomalaistakin viranomaisliikennettä.

Radioiden viritys
hotellihuoneeseen

Jan Leijonhielm kirjoittaa osallistuneensa myös operaatioon pohjoisessa Suomessa, jossa kuunneltiin sotilasliikennettä Kuolan niemimaalla.

– Tämä saattoi tapahtua vain maan itäisimmässä osassa, ja me onnistuimme pikku hiljaa löytämään hiihtohotellin Sodankylästä koilliseen, joitain maileja Venäjän rajalta, hän kertoo.

Jo junamatkalla miehet tajusivat, että sulautuminen ympäristöön olisi vaikeaa. Junassa oli samaan kohteeseen menossa suuri määrä nuoria, joista 95 prosenttia oli juonut ”merkitseviä määriä alkoholia” – ”emme olleet noteeranneet, että suomalaisissa kouluissa alkoi urheiluloma juuri sillä viikolla”.

Ruotsalaiset selittivät nuorille, etteivät halunneet olla massaturisteja vaan olivat halunneet hiihtämään syrjäiseen paikkaan.

Leijonhielm kuvailee signaalitiedustelun olleen ongelmallista myös hotellihuoneessa. Varusteiden peittelyyn huonesiivoukselta ja muulta tarvittiin kaksi ihmistä. Sen seurauksena he olivat rinteessä vain satunnaisesti.

Kun Leijonhielm itse lähti näön vuoksi hiihtämään, hänelle oli käydä huonosti. Hän putosi ja jäi useaksi tunniksi jumiin pehmeään lumeen.

– Operaatio sujui loppujen lopuksi hyvin, ja meillä oli kotiin mukaan nauhoituspaketti.

LUE MYÖS:
Miksi Neuvostoliitto uskoi kylmässä sodassa marssivansa Suomen läpi?

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)