Nato-jäsenyyden vaikutukset Suomen puolustuskyvylle ja sitä rakentavalle puolustuspolitiikalle olisivat moninaiset, toteaa Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Charly Salonius-Pasternak.
– Venäjän helmikuinen sodan laajentaminen koko Ukrainaan on osoittanut monet Suomen puolustusjärjestelmän perusvalinnat oikeiksi. Suomen kokonaisturvallisuudessa on kuitenkin puutteita, Salonius-Pasternak kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin julkaisussa, joka analysoi Venäjän hyökkäyksen vaikutuksia Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Suomessa keskustellaan vakavasti Nato-jäsenyyden hakemisesta.
– Jäsenyys vaatii uuden strategisen kulttuurin kehittämisen. Suomi tarvitsisi puolustusstrategian, joka on osa Euroopan laajuista (Naton) puolustussuunnitelmaa. Jäsenenä Suomella olisi tulevaisuudessakin vastuu ylläpitää omaa puolustustaan. Nato ei ota kantaa siihen, miten puolustus järjestetään, ja näin ollen nykyjärjestelmä, joka perustuu asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin, pysynee jatkossakin valittuna mallina, Salonius-Pasternak sanoo.
Hänen mukaansa suurin Nato-jäsenyyden tuoma lisä Suomen turvallisuudelle olisi sotilaallisen pelotteen merkittävä vahvistuminen.
– Jäsenyys lisäisi myös huomattavasti Suomen mahdollisuutta saada sotilaallista apua tilanteen niin vaatiessa samalla, kun Suomen todennäköisyys joutua Venäjän hyökkäyksen kohteeksi laskisi. Tähän mennessä yksikään maa tai sotilasliitto ei ole ollut valmis aloittamaan sotaa Natoa vastaan. Jos joku valtio kuitenkin hyökkäisi Suomeen, sillä olisi silloin vastassaan koko puolustusliiton tavanomainen asevoima ja ydinasearsenaali.
– Toinen keskeinen Nato-jäsenyyden vaikutus olisi, että vaikka Suomessa jatkettaisiin omaa puolustussuunnittelua, se tehtäisiin yhdessä liittolaisten kanssa, osana Naton operatiivista suunnittelua. Jos myös Ruotsi liittyisi Natoon, Pohjoismaiden ja koko Itämeren alueen puolustussuunnitelma olisi mahdollista laatia uusista lähtökohdista.
Kolmas Nato-jäsenyyden mukanaan tuoma etu Suomen turvallisuudelle olisi Salonius-Pasternakin mukaan se, että Suomella olisi täysivaltainen mahdollisuus vaikuttaa euroatlanttisen puolustuksen linjanvetoihin.
– Suomi on viime vuosina säännöllisesti osallistunut muun muassa EU:n ja Naton yhteistyötä käsitteleviin Naton kokouksiin. Suomella ei kuitenkaan ole Naton ulkopuolisena maana ollut asiaa niihin tapaamisiin, joissa keskustellaan Euroopan kollektiivisesta puolustuksesta tai ydinaseista, vaikka molemmat aiheet koskevat Suomen turvallisuutta mitä suuremmissa määrin.
Suomen vastuut ulkomailla
Nato-jäsenyys vaikuttaisi myös moniin muihin seikkoihin Suomen puolustuksessa, kuten sotilaalliseen tiedusteluun, johtamiseen, päätöksentekoon ja koulutukseen.
– Suomessa pitäisi myös varmistaa riittävät resurssit ja lainsäädäntö, jotta tarpeeksi monta suomalaista sotilasta ja siviiliasiantuntijaa voitaisiin lähettää Naton organisaatioihin ja sihteeristöön. Näin voitaisiin varmistaa, että Suomen ääni kuuluisi Natossa. Tämä voisi vaatia reserviläisten ja vakinaisesta palveluksesta eronneiden upseerien osaamisen aiempaa laajempaa hyödyntämistä Suomessa ja ulkomailla, Charly Salonius-Pasternak toteaa.
Hän korostaa, että Nato-jäsenyys tehostaisi edelleen Suomen nykyistä puolustusyhteistyötä niin Yhdysvaltain kuin Pohjoismaiden kanssa sekä yhteistoimintaa valtioryhmissä, esimerkiksi Ison-Britannian johtamassa Joint Expeditionary Force (JEF) -kokoonpanossa.
– Jäsenyys vaikuttaisi myös joihinkin jo tehtyihin sotilaallisiin hankintoihin. Suomi saisi esimerkiksi tulevien F-35-hävittäjiensä potentiaalin täysimittaisemmin käyttöön Nato-jäsenenä.
Salonius-Pasternakin mielestä yksi avainkysymyksistä Nato-jäsenyyttä koskevassa keskustelussa on se, miten Suomi toteuttaisi vastuunsa kollektiivisesta puolustuksesta ulkomailla.
– Erityisesti on syytä selventää, keitä suomalaisia voitaisiin lähettää Suomen rajojen ulkopuolelle tukemaan muita maita osana yhteistä puolustusta. Kriisinhallintaa varten rakennettu malli, jossa operaatioon lähetetään vapaaehtoisia reserviläisiä ja kantahenkilökuntaan kuuluvia sotilaita, voisi olla toimiva ratkaisu. Tavallisten reserviläisten, saati varushenkilöiden pakottaminen palvelukseen ulkomaille ei olisi järkevää tai tarkoituksenmukaista.
