Kansainvälistä yhteisöä on kuohuttanut Pohjois-Korean ballistinen ohjus, joka osoittautui todelliseksi superaseeksi. Verkkouutiset kertoi eilen, että ohjus on ollut luultua vaarallisempi ja olisi voinut saavuttaa jopa Alaskan. Pääset lukemaan jutun tästä.
Ihmetystä on herättänyt se, kuinka eristäytynyt ja köyhä maa on kyennyt rakentamaan näin kehittyneen aseen. The Washington Post pohtii jutussaan mahdottomalta tuntuvaa yhtälöä: se muistuttaa, että useimmilla maan asukkaista ei ole pääsyä Internetiin tai mahdollisuuksia matkustaa ulkomaille. Ihmisillä on pulaa risiistä, polttoaineesta ja jopa alusvaatteista, puhumattakaan siitä, että erilaiset rakennusaineet ovat tiukilla.
Lehden mukaan vastaus on se, että Pohjois-Korea on panostanut ydinasejärjestelmiin vuosikymmeniä. Kim Jong Un on tehnyt ydinaseohjelmasta prioriteetin numero yksi, johon koko maa ja sen toiminta tähtää.
Pohjois-Korean alkuperäinen tarkoitus tutkijoiden mukaan on ollut ostaa Neuvostoliiton vanhoja aseita kolmansilta osapuolilta, kuten Egyptiltä ja Syyrialta. Kun Pohjois-Korean asiantuntijat saivat vanhat aseet käsiinsä, osasivat he niiden purkamisen ja tarkan tutkimisen jälkeen rakentaa omat kopionsa.
Pohjois-Korea palkkasi Neuvostoliiton romahduksen aikoihin tiedemiehiä, joille kotimaassa ei maksettu. Tiedemiehet tuotiin Pohjois-Koreaan sekä työskentelemään valtion ydinaseohjelmissa että kouluttamaan Pohjois-Korean asukkaita.
Asiantuntijan mukaan Pohjois-Korean onnistumisten taustalla on paljon epäonnisia kokeiluja. Tällä hetkellä tilanne on kutienkin toinen, ja maa on huomattavasti tehokkaampi tuottamaan aseita ja oppimaan aiemmista virheistään. Olennaista on se, ettei maan tarvitse enää juurikaan tuoda erityisosia tai komponentteja muualta – ja kun sen täytyy, hankkii maa ne käytännössä pimeiltä markkinoilta.
