Venäjän hyökkäyssodan pitkittyminen on saanut yhä useammat kommentaattorit esittämään, että Ukrainan pitäisi luovuttaa alueitaan vastineeksi rauhasta. Henkilöt, jotka tällaista ehdottavat, edustavat geopolitiikkaan ja -strategiaan erikoistuneen amerikkalaistutkija Stephen Blankin mukaan lähes poikkeuksetta kansainvälisen politiikan teorian realistista koulukuntaa.
– Mitä tarkemmin heidän jatkuvasti toistamiaan väitteitä tarkastelee, sitä epärealistisemmiksi ne kuitenkin osoittautuvat, Yhdysvaltain sotilasakatemian entinen professori Blank sanoo The Hill -verkkolehden julkaisemassa artikkelissa.
– Heidän väitteidensä yleisenä lähtökohtana on ensinnäkin poikkeuksetta väite, jonka mukaan Ukraina ei voi voittaa. Siksi sen – tai vielä kyseenalaisemmin Washingtonin – pitäisi neuvotella Moskovan kanssa estääkseen uuden verilöylyn tai eskaloitumisen ydinsodan tasolle, hän toteaa.
– Vaikka Ukraina olisikin valmis neuvottelemaan, mitä se ei ole, tässä tulkitaan perustavanlaatuisesti väärin sekä nykytilanne että tämän sodan luonne. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan totesi tavattuaan vastikään Vladimir Putinin, että ”horisontissa ei ole lupaavia näkymiä rauhasta”. Toisin sanoen Putin ei aio neuvotella.
Tappion ahdistus
Vladimir Putinin haluttomuutta neuvotteluratkaisuun selittää Stephen Blankin mukaan se, että Venäjä ei tavoittele vain tiettyjä Ukrainan alueita, vaan koko itsenäisen Ukrainan, sen kansan ja kulttuurin tuhoamista.
– Myös väite, jonka mukaan Ukraina ei voi voittaa, on jo osoitettu vääräksi, sillä ukrainalaiset joukot etenevät ja ovat jo murtautuneet Venäjän ensimmäisen puolustuslinjan läpi. Ne ovat myös tuoneet sodan Venäjälle tekemällä lennokki-iskuja sen alueelle ja miltei pakottaneet Venäjän laivaston suojautumaan satamiin, jotta lennokit tai ohjukset eivät upottaisi sen aluksia, Blank sanoo.
Venäjän kääntyminen Pohjois-Korean puoleen saadakseen aseita ei hänen mukaansa myöskään viesti voitonvarmuudesta, vaan pikemminkin orastavan tappion aiheuttamasta ahdistuksesta.
– Realistisiksi väitetyissä perusteluissa ei myöskään oteta huomioon sitä tuhoisaa vaikutusta, joka Venäjän aggressiolla on Euroopan turvallisuuden ja Naton lisäksi myös kansainvälisen järjestyksen perustalle sinänsä, hän toteaa.
Venäjä pyrkii hänen mukaansa systemaattisesti murtamaan kylmän sodan jälkeisen turvallisuusarkkitehtuurin sekä kiistämään Neuvostoliiton hajoamisen myötä itsenäistyneiden valtioiden suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden.
– Tämä sota on myös itsessään korostanut tavanomaisen pelotteen haurautta Euroopassa, kenties muuallakin. Siksi Naton suurelta osin Yhdysvaltoihin perustuva ydinasepelote ja amerikkalaisjoukkojen läsnäolo siellä ovat tärkeitä osatekijöitä, joita on käytettävä aktiivisesti rauhan turvaamiseksi Euroopassa ja muualla.
Putinin jatkuvia ydinaseuhkauksia Blank pitää todisteena siitä, että ainakin Venäjän sotilaallisessa ajattelussa tavanomaisen pelotteen ja ydinpelotteen välillä vallitsee yhteys.