Joulu siellä jossakin oli erilainen. Juhlan viettotapoja oli monenlaisia. Joskus se saattoi olla täynnä kranaatinvihellyksiä ja joskus sotilaspastorin vetämää hartautta.
– Mitään ei ollut yhtä oikeaa tapaa viettää joulua ei ollut. Mahdollisuuksien mukaan jokaisessa yksikössä ja jokaisessa korsussa joulua kuitenkin vietettiin niissä olosuhteissa, jotka kulloinkin olivat, sotahistorian apulaisprofessori Mikko Karjalainen sanoo Verkkouutisille.
Hän muistuttaa, että joulun aikaan käytiin sotaa samalla tavalla kuin muulloinkin. Sota ei tauonnut vaan taisteluja käytiin monella suunnalla.
– SA-kuvista näkyy, että korsuun on kannettu joulukuusi ja korsua on mahdollisuuksien mukaan yritetty siivota. Löytyy myös merkintöjä, joissa komppanian verran eli noin 200 miestä on käynyt joulusaunassa. Rintamatilanne määritti hyvin paljon sen, miten joulua pystyttiin viettämään. Jos vain oli mahdollisuus, niin vain välttämättömimmät tehtävät tehtiin.
Talvisota alkoi 30. marraskuuta 1939. Sen vuoden joulu oli ensimmäinen, jonka sotilaat joutuivat viettämään rintamalla.
Vuoden 1939 talvi oli ankara. Ankara oli myös Neuvostoliiton hyökkäys. Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalinin syntymäpäivä oli 21. joulukuuta. Puna-armeija vyörytti hyökkäyksiään Suomea vastaan, jotta se olisi nujertanut Suomen syntymäpäivälahjaksi Stalinille.
Vaikka ilma oli täynnä lyijyä, niin kotirintamalla ja korsuissa ruokaa oli tarjolla enemmän kuin myöhempinä jouluina.
– Sotapäiväkirjoista ja kirjeistä käy selville, että rintamallakin syötiin vielä silloin kinkkua, jos sitä vain suinkin oli tarjolla, Karjalainen sanoo.
– Talvisodan jälkeen säännöstely alkoi koskea lähes kaikkia elintarvikkeita. Jouluruokien järjestäminen oli hankalampaa.
Jouluun haluttiin häivähdys kotirintamalta
Tämän päivän tavarapaljouden keskellä joulun kirkollinen merkitys Jeesuksen syntymäjuhlana saattaa unohtua. Sota-aikana joulun hengellinen merkitys korostui entisestään.
– Ristiriidattomasti voidaan sanoa, että jos sotilaspastori oli pitämässä jouluhartautta, niin siihen osallistuivat lähes kaikki miehet. Riippumatta siitä, kuinka uskonnollisia he olivat, sanoo Mikko Karjalainen.
– Joulu kosketti kaikkia. Hiljentyminen oli tärkeämmässä roolissa kuin viihtyminen. Rintaman takana järjestetyissä joulujuhlissa lotat tarjoilivat korviketta ja oli jonkinlaista ohjelmaa. Jokaisen sotilaan mielessä oli se, että millainen joulu oli ollut rauhan aikana, ja sitä yritettiin tavoittaa myös korsussa.
Karjalainen nostaa esille mielenkiintoisen yksityiskohdan sotilaspastorien määrästä. Aluksi uskottiin, että sata sotilaspastoria riittäisi rintamalle. Talvisodan mittaan määrä jouduttiin nostamaan kolmeen sataan.
– Se kuvaa hengellistä nälkää, jonka kuolemanpelko ja sota miehistössä aiheutti. Sotilaspastorit ja heidän toimittamansa hartaudet olivat osa joulun normaalia ohjelmaa.
