Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on esittänyt toistuvasti vaatimuksia Grönlannin haltuunottamisesta, mikä on hänen mukaansa välttämätöntä maansa kansalliselle turvallisuudelle.
Perusteluita on pidetty kyseenalaisina, sillä Yhdysvalloilla on jo Pituffikin avaruustukikohta, minkä lisäksi Tanska on ilmoittanut suhtautuvansa myönteisesti sen laajentamiseen tai uusiin tukikohtiin itsehallinnollisella alueella.
Pessimistisemmän tulkinnan mukaan Donald Trump haluaa lähinnä nostaa itsensä suurmieheksi egoistisista syistä laajentamalla Yhdysvaltain maa-alaa.
Donald Trump lievensi Grönlantiin liittyviä jännitteitä sanomalla tammikuun lopulla Davosissa, ettei hän aio käyttää sotilaallista voimaa tavoitteensa saavuttamiseksi. Tämän vihjattiin aiemmin olevan yksi mahdollisuus muiden joukossa.
Brittiläinen Forces News -media huomauttaa, ettei alueen miehittäminen olisi välttämättä kovin helppoa amerikkalaisjoukoille. Sotilaallisen vastarinnan sijasta suurimmaksi haasteeksi voisi muodostua logistiikka.
Itsehallinnollisen alueen pinta-ala on lähes 2,2 miljoonaa neliökilometriä. Vähäisten liikenneyhteyksien vuoksi joukkoja pitäisi huoltaa meri- tai ilmateitse, ja logistiikka voisi katketa sääolosuhteiden seurauksena.
Hyökkäys edellyttäisi merkittävien asutuskeskusten ja sotilaskohteiden miehittämistä Grönlannin etelä- ja pohjoisosissa. Jättimäisen saaren ympäri kulkeva kehätie olisi lisäksi pidettävä hallussa.
Miehitysoperaatio voisi helposti muuttua painajaiseksi. Riskinhallintayhtiön toimitusjohtaja ja Tanskan asevoimien veteraani Hans Tino Hansen huomauttaa, että miehityksessä olisi käytettävä arktisen koulutuksen saaneita erikoisjoukkoja. Niiden ensimmäisinä kohteina olisivat lentokentät ja viestintälaitokset.
– Mutta ne olisi pian korvattava kevyellä jalkaväellä, kuten maahanlaskujoukoilla. Haasteena on niiden ylläpitäminen ilmakuljetuskapasiteetista huolimatta. Huoltotarvikkeet ovat kriittinen tekijä -40 asteen lämpötiloissa, Hansen toteaa.
Jäätävissä olosuhteissa koneöljyt ja ajoneuvot jäätyvät eivätkä ole enää käyttökelpoisia.
– Maajoukkojen huoltaminen näin suurella maa-alalla edellyttää valtavien etäisyyksien kulkemista, asiantuntija sanoo.
Suurin osa Grönlannin satamista ja lentokentistä sijaitsee saaren länsiosissa. Pääkaupunki Nuuk on etelässä ja Pituffikin tukikohta pohjoisessa. Näiden välillä kulkevalla laivalla menee matkaan useita päiviä tai jopa viikko. Pohjoisempana esteeksi tulee jääpeite.
– Venäläisillä on runsaasti jäänmurtajakalustoa, mutta amerikkalaisilla ei juuri yhtään, Hans Tino Hansen toteaa.
