TE-uudistus on parhaillaan työstössä eduskunnassa. Jos hallitus ei kaadu, on iso riski, että moniongelmainen uudistus menee läpi ajatuksella, että korjaussarja hoitaa ongelmat.
Yksi suurimpia ongelmia kasvukuntien näkökulmasta on rahoituksen sementointi poikkileikkaushetkeen. Esityksen myötä muuttoliikkeestä ja kasvusta siis rangaistaan. Rahoitusmallin painotus työttömyyden suhde työikäiseen väestöön tulisi myös palauttaa 50/50-malliseksi 30/70-jaosta.
TE-toiminnan järjestäminen on suuremmille kunnille lähtökohtaisesti alikatteista. Valtio on sitoutunut korvaamaan kunnille uusista tehtävistä aiheutuvat kustannukset. Esitetty ratkaisu ei toteuta tätä periaatetta.
Uudistus esitetyssä muodossa siirtää prosessit ja toimintamallit TE-toimistoilta kunnille sellaisenaan, eikä mahdollista joustavia toimintatapoja. Uudenmaan alueella monissa kunnissa työttömyysprosentti on niin alhainen, että voidaan puhua käytännössä ”täystyöllisyydestä”. Pohjoismaisen työvoimapalvelumallin rinnalle tarvittaisiin väistämättä sosiaaliturvalain uudistus, jossa työllistymisen kannusteita lisättäisiin.
Uudenmaan kehysalueella on useita työvoimapohjan täyttäviä suurempia kuntia, eivätkä esitetyt järjestämisvastuuvaihtoehdot kannusta kuntia yhteistyöhön. Kuntayhtymärakenteessa hallinnollinen prosessi on raskas ja lisää merkittävästi kustannuksia. Vastuukuntamalli puolestaan ei sisällä vastuukuntaroolin ottavalle taholle minkäänlaisia porkkanoita. Järjestämisvastuuvaihtoehtojen haasteet johtavat siihen, että kuntien, joissa on matala työttömyys ja jotka täyttävät itsenäisesti työvoimapohjan kriteerit, on taloudellisesti järkevää toteuttaa palvelut itsenäisesti.
Järjestämisvastuuseen liittyvät ongelmat ovat riski siihen, että Uusimaa pirstaloituu epätarkoituksenmukaisella tavalla. Jos näin käy, on riski myös sille, että alueellinen segregaatio ja epätarkoituksenmukainen oman edun tavoittelu lisääntyy. Taloudelliset vaikutukset alueen kasvuun ja kehitykseen voivat olla erittäin negatiivisia ja ruokkia alueellisesti niin sanottua ”impivaaralaistumista”, jossa esimeriksi kaavoituksellisin keinoin ohjataan alueen väestökehitystä, eikä kehysalueen kunnilla ei ole kannustetta huolehtia segregaation ehkäisystä ja kantaa vastuuta alueen kasvumahdollisuuksista.
Uudellamaalla työssäkäynti, koulutus, yrityselämän palvelut ja hyvinvointipalvelut toteutetaan kuntarajoja laajemmilla alueilla. Uudistus siis pahentaa Uudenmaan palveluiden jo nykyiselläänkin haasteellista himmelirakennetta.
Uudistus hajottaa vastuun heikompiosaisista työllistymisen edistämistä tarvitsevien palveluista monialaiseksi epämääräiseksi verkostoksi. On pelko, että asiakas hukkuu ja kokonaisvastuu katoaa. Pitkäaikaistyöttömyyden hintaa ei ole huomioitu uudistuksen rahoituksessa. Hyvinvointialueiden myötä kunnilta poistuvat keinot hoitaa pitkäaikaistyöttömyyttä ja vaikuttaa kuntouttavaan työtoimintaan. Hyvinvointialueilta puolestaan puuttuvat kannusteet vastuunkantoon. Pelko on, että pitkäaikaistyöttömät asiakkaat joutuvat uudistuksen väliinputoajiksi. Erityisesti alueilla, kuten Uusimaa, jossa työttömyysaste on matala, syrjäytymisen riski voi uudistuksen myötä nousta. Riskiä lisää myös se, että palkkatukiuudistus ei enää mahdollista 3. sektorin työllistämistä. Palkkatuen piiristä jää siis pois ihmisiä, jotka eivät siirry yrityksiin ja jotka kuuluvat usein vaikeasti työllistyvien ryhmään.
Työnhakijoiden ja työvoimaa tarvitsevien yritysten kannalta olisi selkeämpää, että yhtenäisellä työssäkäyntialueella palveluprosessit olisivat yhtenevät ja palveluita voisi käyttää mahdollisimman joustavasti ristiin alueen sisällä. Tämä puoltaisi sitä, että Uuttamaata kehitettäisiin yhdenmukaisesti ja yhden sateenvarjon alla. Uusimaa on Suomen veturi ja portti Suomeen. Uudenmaan toimivuus pitäisi uudistuksen yhteydessä varmistaa.
