Historiantutkija, FT Jouni Yrjänä on kirjoittanut laajan elämäkerran monialayrittäjä ja suurteollisuusmies Axel Wilhelm Wahrenista. Hänet muistetaan ennen kaikkea Jokioisten verkatehtaan uudelleenluojana sekä Forssan puuvillatehtaiden ja Kymin Osakeyhtiön Kuusankosken paperitehtaan perustajana. Hän oli myös maan johtavia maanviljelijöitä.
Wahren syntyi vuonna 1814 Tukholmassa juutalaiseen kauppiasperheeseen. Myöhemmin hän ilmeisesti katsoi juutalaisuudesta olleen haittaa liiketoimille, koska hän liittyi luterilaiseen kirkkoon.
Värjärin koulutuksen saanut Wahren saapui Suomeen heinäkuussa 1838. Tuolloin Suomi oli vielä teollinen takapajula, sillä maassa toimi vain yksi kunnollinen verkatehdas ja yksi puuvillatehdas. Ensimmäiset konepajat vasta aloittelivat toimintaansa. Kaikki mahdollisuudet olivat siten avoinna monelle aloittavalle ruotsalaiselle liikemiehelle ja tähän joukkoon myös nuori Wahren kuului.
Älykäs ja sosiaalisesti lahjakas Wahren teki vaikutuksen Turun ja Porin läänin kuvernööri Lars Gabriel von Haartmaniin, joka sai omien kontaktiensa kautta puhutuksi Wahrenille pitkäaikaisen luoton. Tämän turvin Wahren pystyi vuokraamaan Jokioisten verkatehtaan ja tie suurliikemieheksi oli auennut.
Verkatehtailijan vientitulot jäivät vaatimattomiksi. Liikemiesten sitkeä lobbaus Venäjän kaupan ehtojen parantamiseksi toi suomalaisille puuvillatehtaille tullivapaan vientikiintiön vuonna 1859 ja se rohkaisi Wahrenia ja hänen yhtiökumppaneitaan puuvillatehdas Forssa Oy:n perustamiseen ja myöhemmin tehtaaseen investoitiin voimakkaasti.
Liiketoimissaan Wahren oli ajoittain taloudellisissa vaikeuksissa. Hän itsekin totesi, että pyrki asettamaan liiketoimensa aina niin laajoiksi, että rahapula oli toisinaan väistämättä edessä. Pahimmillaan vastoinkäymiset ajoivat Wahrenin konkurssin partaalle. Esimerkiksi 1860-luvulla Yhdysvaltain sisällisota ja sen aiheuttama puuvillapula iskivät Forssan tehtaan tuotantoon.
Edelläkävijä
Yrjänä arvioi, ettei 1800-luvun puolivälissä Suomessa ollut toista miestä, joka olisi yhtä säännöllisesti vieraillut Pietarissa, Tukholmassa, Hampurissa, Berliinissä, Pariisissa, Manchesterissä ja Liverpoolissa. Työmatkoillaan kielitaitoinen kosmopoliitti Wahren kulki aina avoimin mielin ja kansainvälisyys toi uutta näkökulmaa kotimaan asioihin.
Wahren korosti usein, että oli tärkeää harjoittaa teollisuutta ja maataloutta yhdessä. Hänen vakaumuksensa mukaan niiden intressit eivät olleet keskenään ristiriitaisia. Esimerkiksi Forssan puuvillatehtaan kylkeen rakennettiin käymälöitä, jotka mekaanista ja kemiallista käsittelyä yhdistäen jalostivat ulosteista lannoitetta eli pudrettia.
Laitos oli taloudellisesti kannattava, sillä pudretin myynti maanviljelijöille korvasi kokonaan käymälöiden rakentamisen ja ylläpidon aiheuttamat kustannukset. Forssassa oli todennäköisesti Suomen ensimmäinen pudrettia tuottanut laitos.
Wahren perusti 1850-luvun alussa myös viinanpolttimon Jokioisiin. Ensimmäisen erän myynnin hän järjesti hieman erikoisesti: ”Jotta minun ei epäiltäisi haluavan ylläpitää juoppoutta kotikulmilla, olen myynyt koko tuotannon Raumalle.”
Wahrenilla oli tärkeä osuus Suomen Maanviljelyspankin perustamisprosessissa 1860-luvun alussa. Yhtiön perustamiskokous tosin vaihtoi uuden rahalaitoksen nimeksi Suomen Yhdyspankki.
Wahren oli erittäin kiinnostunut hyödyntämään Suomen metsävaroja ja valjastamatonta vesivoimaa. Suomeen rantautui 1860-luvun puolivälin jälkeen puuta jalostava teollisuudenhaara, joka tarvitsi runsaasti vesivoimaa. Kyse oli puuhiomoista, joiden työstämästä puukuidusta kyettiin valmistamaan paperia ja pahvia.
Tärkeä syy Wahrenin kiinnostukselle uutta alaa kohtaan oli, että puuhiokkeen ja paperin vientiä Venäjälle ei rajoitettu nytkin ajankohtaisena aiheena olevien tullien kautta. Suomalaiselle teollisuudelle avautui näin suuret itämarkkinat ja Wahren ymmärsi uuden alan huikeat mahdollisuudet. Ponnistelujen tuloksena 1870-luvun alussa Wahren perusti yhtiökumppaniensa kanssa Kuusankoskelle Kymin Osakeyhtiön.
Poliittiset käsitykset
Wahren sai Suomen kansalaisuuden sekä kotiutui uuteen kotimaahansa hyvin, mutta henkisesti hän ei koskaan täysin suomalaistunut. Syynä oli sekin, että suomalainen yhteiskunta ja sen henkinen ja poliittinen ilmasto muuttuivat hänen elinaikanaan huomattavasti. Tietty kunnioitus synnyinmaata Ruotsia kohtaan säilyi, vaikkei hän sinne aikonutkaan palata.
Heräävää kansallisuusaate fennomaniaa Wahren suorastaan vierasti. Liberaaliksi tunnustautuneen Wahrenin oli 1880-luvulla yhä vaikeampi suhtautua maltilla fennomaanien pyrkimyksiin. Lähentymistä ei ainakaan auttanut fennomaanien jonkinasteinen juutalaisvastaisuus, joka oli noussut esiin vuoden 1882 valtiopäivilläkin.
Joka tapauksessa Wahren tunsi maan tärkeimmät valtiomiehet henkilökohtaisesti ja teki heidän kanssaan yhteistyötä ja sai heiltä yleensä apua, kun sitä eniten tarvittiin.
Jouni Yrjänä: Puuvillatehtailija. Suurteollisuusmies Axel Wahren 1814–1885. 496 sivua. Kustannusosakeyhtiö Siltala 2024.
