Julkisen talouden sopeuttamiseen liittyvän kokonaisuuden rinnalla todennäköisesti Säätytalon kovin vääntö käydään maahanmuuttopolitiikasta. Kärjistetysti ja yksinkertaistetusti perussuomalaiset haluavat sitä kiristää ja RKP höllentää. Kokoomus suhtautuu asiaan ennen kaikkea pragmaattisesti; talouskasvu ja työllisyys edellä.
Suurin ongelma perussuomalaisten argumentoinnissa on, että maahanmuuton talousvaikutuksia tarkastellaan vain julkisten menojen näkökulmasta. Laskelmissa pitäisi ottaa huomioon myös se lisäarvo, jonka ulkomailta saatu työvoima tuo yritysten kautta yhteiskunnalle. Hyvinvointiyhteiskunnan riippuvuus on vientiteollisuudesta kiistaton. Ja vientiteollisuus on yhä riippuvaisempi kansainvälisestä työvoimasta.
RKP suhtautuu kysymykseen arvopohjaisesti. Se ei ole ongelma, mutta puolueelta voisi vaatia neuvotteluissa enemmän. Sanna Marinin hallituksessa ei tehty erityisen löysää maahanmuuttopolitiikkaa, joten RKP:n on oikeastaan hankala sellaista vaatia nytkään. RKP sen sijaan osaisi varmasti esittää hyviä ehdotuksia kotouttamisen parantamiseen.
Neuvotteluissa ei saisi juuttua jakolinjalle, jonka ääripäissä ovat perussuomalaiset ja RKP. Sen sijaan tulisi tarkastella laajasti maahanmuuttopolitiikkaa – mitä kaikkea se voi tarkoittaa, mihin kaikkeen se liittyy ja mitä sillä voidaan saavuttaa. Erinomaista on se, että yhdenkään ”reformipöydän” otsikko ei ole maahanmuutto. Jo se kertoo, että maahanmuuttoon liittyvät kysymykset nähdään kuuluvan moneen sektoriin eikä se ole erillinen politiikan teema tai kokonaisuus.
Oikea kysymys hallitusneuvotteluissa olisi: Millaisilla ratkaisulla Suomessa onnistutaan tekemään maailman parasta maahanmuuttopolitiikkaa? Tosiasia kun on, että ikääntyvän väestön, heikkenevän huoltosuhteen ja kroonisen työvoimapulan Suomeen tarvitaan lisää osaajia ja tekijöitä.
Maahanmuuttoon liittyvä poliittinen keskustelu on usein varsin kapeaa. Se johtuu pitkälti siitä, että aihepiirin agendaa ovat määrittäneet ja ylläpitäneet ennen kaikkea perussuomalaiset. Puolueen näkökulma on ollut siinä, millä tavoin pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden määrä voidaan minimoida ja kuinka paljon – tai siis vähän ja millä kriteerein Suomeen pitää houkutella ulkomailta työntekijöitä.
Maahanmuuttopolitiikka on syytä nähdä paljon laajemmin.
Työllisyyteen, koulutukseen, vapaa-ajan palveluihin ja asumiseen liittyvät ratkaisut eivät ole erillisiä aiheita, vaan tärkeimpiä osa-alueita isossa kokonaisuudessa. Kun linjataan suomalaisen maahanmuuttopolitiikan periaatteita, pitäisi siis keskustella ja päättää paljon muustakin kuin lukumääristä ja kriteereistä.
Maahanmuuttopolitiikka ei ole oma erillisyytensä, vaan koulutus-, elinvoima-, talous-, turvallisuus-, kulttuuri-, kaupunki- ja esimerkiksi perhepolitiikkaa. Ihan kuin ihmisyys muutenkin.
Keskustelussa maahanmuuttajista pitäisi aina huomioida se, että kyse on hyvin erilaisista tilanteista ja erialisilla taustoilla tänne tulleista tai tulevista ihmisistä. Lähtömaa ei kerro, millainen koulutustausta tulijalla on – taikka perhetilanne. Onko tulijalla halua ja kykyä kouluttautua pitkälle, edellytyksiä yrittämiseen tai mahdollisuus kotoutua nopean työllistymisen kautta?
Joka tapauksessa aivan kuin kaikkien muidenkin ihmisten kohdalla, kyse on paljon muustakin kuin työnteosta. Elämään kuuluu vapaa- aikaa, harrastuksia, perhe-elämää, tuttavia ja naapureita, asiointia. Vaikka joissakin töissä pärjäisi heikolla suomella tai vahvalla englannilla, muu elämä ei täyty Suomessa ilman kielitaitoa.
Oleellisin hallitusneuvotteluissa käsiteltävä maahanmuuton kokonaisuus liittyy kielikoulutuksen laadun parantamiseen ja lisäämiseen kaikissa ikäryhmissä. Kielitaito on avain lähes kaikkeen. Pääosin toteutus lankeaa suurimpien kaupunkien vastuulle, joten hallituksen on osoitettava riittävä panostus tämän tärkeän tehtävän hoitamiseen. Tärkeässä roolissa ovat myös yritykset, joihin ihmiset työllistyvät. Miten yritysten kanssa yhdessä voitaisiin lisätä suomen kielen taitoa sekä kulttuurin ja yhteiskunnallisen elämän tuntemusta?
Jos kielikoulutus on vaikuttavaa, kotoutuminen onnistuu ja keskustelu ulkomaalaisten määrästä muuttuu olennaisesti, parhaimmillaan poistuu poliittisen keskustelun keskiöstä.
Neuvotteluissa on politiikan lohkosta riippumatta itse ohjelmakirjausten lisäksi vähintään yhtä ratkaisevaa, mitä sovitaan viestistä. Millä tavoin kukin puolue kertoo omien tavoitteiden ilmenemisestä yhteisessä ohjelmassa? Korostetaanko omaa ohjelmaa vai uuden hallituksen yhteistä linjaa? Ja miten yhdessä sovitusta pitävät kiinni puoluejohdon lisäksi riviedustajat ja puolueen muut toimijat?
Tilanne hankaloituu, jos perussuomalaisille on tärkeintä viestiä siitä, kuinka paljon kiristyksiä maahanmuuttopolitiikassa tehdään. Toisaalta on ymmärrettävää, että perussuomalaisten on voitava kertoa kannattajilleen, millaisia muutoksia puolueen ykkösaiheen osalta on tehty.
Yhtä lailla RKP:n, kokoomuksen ja kristillisdemokraattienkin tulee osoittaa omilleen, ettei hallituspolitiikka ole ristiriidassa puolueiden arvopohjien kanssa.
Kaikkien hallituspuolueiden on mahdollista onnistua viestinsä välittämisessä, jos löydetään oikea näkökulma ja argumentit. Esimerkiksi humanitaarista maahanmuuttoa koskevat muutokset lähtevät järjestelmän parantamisesta. Miten onnistuttaisiin nykyistä paremmin kohdentamaan apu oikeudenmukaisesti ja kaikkein hädänalaisimmille, niin että prosessi olisi mahdollisimman sujuva ja inhimillinen turvapaikkaa tarvitseville?
Kyse on neuvotteluissa käytännön toimista, mutta pitkälti myös arvoista. Mitä ideologisempaa maahanmuuttopolitiikan käsittely neuvotteluissa on, sitä kauempana puolueet ovat toisistaan. Aihetta kannattaisikin lähestyä mahdollisimman käytännönläheisesti.
Hallitusneuvotteluissa on mahdollista löytää kompromissi kokoomuksen eduskuntavaaliohjelman kirjausten pohjalta. Pragmaattisesti asiaa lähestyen kyse on pitkälti asioiden sujuvoittamisesta ja käytäntöjen parantamisesta:
”Nopeutamme kansainvälistä rekrytointia. Suomen työikäinen väestö vähenee samaan aikaan, kun ikääntyneiden määrä kasvaa. Yhtälö haastaa hyvinvointimme perustaa. Kevennämme koko kansainvälisen rekrytoinnin ketjun byrokratiaa. Varmistamme, että Suomeen pääsee sujuvasti töihin ja että työluvat myönnetään nopeasti. – –
Päivitämme turvapaikkapolitiikan ajan tasalle. Ohjaamme turvapaikat kaikkein hädänalaisimmille ja estämme järjestelmän väärinkäytön. Tehostamme sekä turvapaikkahakemusten käsittelyprosesseja että palautuksia lähtömaihin. Varmistamme vahvat kannustimet maahanmuuttajien kotoutumiseen tekemällä työnteosta ja kielenoppimisesta velvoittavampaa.”
Säätytalolla neuvottelujen lähtökohtana on tässä, kuten muissakin politiikan teemoissa yhteisen tavoitteen asettaminen ja pohdinnan aiheena keinot siitä, miten ne saavutetaan. Maahanmuuttopolitiikan yhteiseksi ideologiaksi voisi omaksua uudistusmielisyyden ja tavoitteeksi onnistumisen. Monesti parhaimmat ratkaisut löytyvät asiantuntijoita kuulemalla.
