Taisi olla vuonna 2014, kun Helsingin Sanomat julkaisi puolen sivun jutun, jonka otsikko oli: Q-kirjaimeen poikkiviiva takaisin. Säälin sekä toimittajaa, joka oli joutunut kirjoittamaan asiasta, että lehteä epätoivoisuudesta sisällön suhteen.
Nyt ei ole tätä ongelmaa. Oikeastaan pitäisi olla tyytyväinen, että koulu puhuttaa näin paljon, mutta oikeasti mietityttää, kuka näitä juttuja kehittelee ja miksi.
Aivan viimeisten viikkojen puheenaiheet ovat olleet opetustulosten romahdus, inkluusio, digilaitteet, S2-opetus, luokalle jättämiset, segregaatio ja painotetut luokat.
Meillä taitaa olla nenämme edessä hillittömän hallitsematon tunnepohjainen sotku.
Toivoisin, etteivät kansanedustajaehdokkaat lähde paukuttelemaan henkseleitään ottamatta asioista selvää:
* Oppimistulokset eivät ole romahtaneet. Viimeiset PISA-tulokset ovat vuodelta 2018…..
Laskua on ollut tasaisesti viimeiset 20 vuotta, vaikka edelleen olemme aivan maailman kärjessä mukana, vaikka oppitunteja on muuhun maailmaan verrattuna vähän, yksityisopetusta tai yksityiskouluja tuskin lainkaan.
Inkluusio-sana on turha: kaikki oppivat eri tavalla. Joka ikinen. Pidetään vain ryhmät tarpeeksi pieninä, niin opettaja ehtii opetella kaikkien tavat oppia. Esimerkiksi Petteri Orpon vierailemassa luokassa näytti oikein kivalta: 15 oppilasta.
Digi on hyvä renki, huono isäntä. Jos kännykät ovat saaneet yliotteen luokassa, herää kysymys vallankaappauksesta. Kuka määrää? Esimerkkejä kännykättömistä kouluista löytyy, jos apua kaivataan.
Perussuomalaiset ehtivät painaa paniikkinappulaa ensimmäisinä: jätetään luokalle kaikki, jotka eivät opi. Meidän oppilashuoltomme ja tuen järjestelmä on niin huikea, että jos lapsi ei opi opettajan, avustajan, erityisopettajan, kuraattorin, psykologin, nuorisotyöntekijän, pienryhmän tai kouluvaarinkaan avulla, siinä ei luokalle jättö auta. Hän saattaa oppia asian vuoden, kahden päästä tai sitten ei koskaan. Kaikkien ei tarvitse oppia kaikkea. Haluammeko traumatisoituneita luokalle jätettyjä lapsia vai hyvän itsetunnon omaavia, omalla koulupolullaan olevia?
Viimeisimpänä Helsingin kaupungin älyväläys hajottaa painotettujen luokkien oppilaat eri luokille. Tutkijat olivat kertoneet koulujen sisäisen segregaation olevan ongelma. Eli musiikkiluokkalaiset kaikille rinnakkaisille luokille tasan. No, entä, kun lähdetään kuoroleirille. Tuleeko muille paha mieli? Tai ennen konserttia ei opiskella kahteen viikkoon mitään muuta kuin konserttiohjelmistoa. Kuka antaa kaiken tukiopetuksen? Pitäisikö sitten muutkin lahjakkuudet jakaa tasan? Ei ole kivaa, että A-luokka häviää joka kevät pesismatsit ja joutuu naurunalaiseksi. Eli yksi hyvä lyöjä joka luokkaan. Kiusaamista on ollut- myönnän. Kuoropuvut ovat niin kauhean näköisiä, että musiikkiluokkalaiset saavat kuulla niistä aina.
Milloin aletaan puhua luokan sisäisestä segregaatiosta? Toinen pukeutuu Ganttiin, toinen säkkiin. Koulupuvut?
Painotetut luokat ovat ainoa paikka oppilaan päästä täyteen potentiaaliin. Siellä on mahdollisuus syventyä yhteen asiaan paremmin. Meidän pieni maamme tarvitsee näitä osaajia.
Keravan päätös tehdä kaikista luokista painotettuja on yksi ratkaisu. Tai sitten kokoikäluokka testataan vaikka kouluun tullessa. Silloin eivät valveutuneet vanhemmat pääse kiilaamaan ohi. Painotetut luokat eivät ole elitistisiä varsinkaan silloin, kun ne sijoitetaan vähemmän halutuille alueille.
Kouluasiat on takuuvarma aihe saada hässäkkä aikaiseksi. Toivoisin, että kansanedustajiksi aikovat eivät lähde huutelemaan kouluasioista saadakseen näkyvyyttä. Olisi tyylikästä rauhoittaa tilanne ja keksiä jotain älykkäämpää sanottavaa kuin tämän hetkinen media.
