Verkkouutiset

Kirjoittajan mukaan jos on vaara jättää joku luokalle, pitää opettajan ja koko oppilashuoltoryhmän katsoa peiliin. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Mitä emme nyt ymmärtäneet tämän ja tämän lapsen kohdalla?

BLOGI

Luokassa on niin monta erilaista oppijaa kuin siellä on pulpetteja.
Maarit Korhonen
Maarit Korhonen
Luokanopettaja.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Tutustuin vahingossa All Inclusive -kirpputoritoimintaan. Vie vaatteet kirpputorille, missä työntekijät lajittelevat ne, hinnoittelevat, laittavat henkareihin, pitävät paikan siistinä ja vievät myymättömät lopuksi pois. Tästä palvelusta he ottavat 50 prosenttia tuotosta ja tietysti aloitusmaksun 15 euroa. Olin tähän mennessä kuullut vain All-Inclusive-lomista, joissa saa syödä ja varsinkin juoda rajattomasti.

Yritin myydä tuttavani huikean hyväkuntoisia vauvan merkkivaatteita viidellä eri nettikirpputorilla. Vaatteita oli varmaankin lähemmäs 100 ja laitoin könttäsummaksi 50 euroa. Ei mennyt. Yksikin kappale olisi jo maksanut 10 euroa, jos lapussa lukee Adidas, Peuhu, Lotta ja Lassi tai Benetton.

Miten vauvalla voi olla sata vaatetta? Miksei kukaan halua ostaa niitä? Miksei kukaan jaksa enää myydä niitä kirpputoreilla?  Tein nopean johtopäätöksen. Ei ole kyllä ihmisillä rahasta puutetta. Vaihtoehdoksi jäi minullekin All-Inclusive kirpputori. Yrittäköön joku muu. Olin All Inclusive -kirpputoreista yhtä hämmästynyt kuin aikoinaan oppilaan hamsterin viemisestä loman ajaksi pieneläinhotelliin.

Kirpputori sai minut ajattelemaan All-Inclusive-koulua. Olisiko All-Inclusive otettava yhteiskunnan lähettämänä signaalina? Kaikki vanhemmat eivät jaksa enää kasvattaa ja pitää huolta. Jos me tarjoaisimmekin All-Inclusive-koulua. Hoidamme kaiken. Tuo lapsi paikalle ja me huolehdimme kasvatuksesta ja opetuksesta, ruokahuollosta, vaatehuollosta, harrastuksista. Tässä on jotain tuttua. Toisaalta, sisäoppilaitos on jo keksitty. Pitäisikö meidän perustaa Suomeen sisäoppilaitosketju? All-Inclusive-koulu.

Pyörittelin ajatusta, kunnes tajusin kysyä tekoälyltä, millainen on tulevaisuuden koulu:

Koulun pitäisi keskittyä opetustaitoihin kuten kriittinen ajattelu, ongelman ratkaisu, luovuus ja kommunikointi ulkoa oppimisen ja testaamisen sijaan. Nämä taidot ovat tulevaisuuden taitoja.

Yksilöllinen oppiminen: jokaisella omat tavat oppia ja tarpeet. Koulun pitää kehittää opettamista niin, että se ottaa huomioon jokaisen vahvuudet ja heikkoudet. Tässä voi käyttää apuna teknologiaa, joka antaisi kustomoituja oppitunteja.

Tosielämän kokemuksia harjoitteluilla ja yhteiskuntatyöskentelyllä. Kehittäisi käytännön taitoja.

Koulujen tulisi heijastaa yhteiskuntaa palkkaamalla erilaisia opettajia ja muuttamalla opetussuunnitelmaa myös.

Tietotekniikka ongelmanratkaisuun ja kommunikointiin.

Kokeiden muodostama testausrytmi istuu suomalaisessa koulussa niin raskaana, että sen pois saamiseen tarvitaan ihme.

Kustomoidut tunnit kuulostavat upealta ja utopialta. Ainahan on eriytetty, mutta nyt puhutaan henkilökohtaisesta opetussuunnitelmasta, jota maailman opetusalan gurut ennustavat tulevaksi.

Jo 90-luvulla oli tietyillä alakoulun luokilla yhteiskuntapalvelua useampi kymmenen tuntia lukukaudessa. Autettiin siivouksessa, keittiössä tai hankittiin itse jokin kohde. Ne toivat koulunkäyntiin vaihtelua ja sopivat erinomaisesti niille, joille tekeminen oli mielekkäämpää kuin lukeminen.

Eräällä paikkakunnalla paikallinen ravintoloitsija opettaa oppilaita kokkaamaan ja leipomaan ja tuotokset myydään luokkaretkikassan hyväksi. Oppilaat odottavat vuoroaan aina innolla. Tässä on myös idean jyvänen. Paikalliset yritykset mukaan kouluttamaan ja kasvattamaan. Työelämään tutustuttaminen paljon aikaisemmin kuin yläkoulun viimeisillä luokilla.

Tai kokeilukoulun perustaminen, missä rikotaan kaikki mahdolliset rajat ja heittäydytään luomaan uutta.

Olen edelleen sitä mieltä, että nopein tapa korjata tilanne olisi määrätä luokkakoot sen mukaan, paljonko niissä on tuen tarvetta. Tehostetun tuen oppilas toisi kaksi paikkaa ja erityisen tuen oppilas kolme paikkaa.  Yksinkertainen malli koko maahan. Kalliiksi tulee mutta niin tuli oppivelvollisuuden pidentäminenkin ja kalliiksi tulee myös heidän elämänsä maksaminen, joita ei koulussa ymmärretä ja jotka ajautuvat ahdistuksissaan väärille teille. Signaalit näkyvät. Jengejä syntyy, alaikäiset hakkaavat ja tappavat. Siinä ei luokalle jätöt auta. Päinvastoin.

Meidän on aika ymmärtää, että luokassa on niin monta erilaista oppijaa kuin siellä on pulpetteja. Jos on vaara jättää joku luokalle, pitää opettajan ja koko oppilashuoltoryhmän katsoa peiliin ja kysyä, mitä emme nyt ymmärtäneet tämän lapsen kohdalla.

Jos 16-vuotias jengiytyy, hakkaa ja tappaa, on koko yhteiskunnan syytä katsoa peiliin ja kysyä, mitä me emme nyt ymmärrä.

Ruotsin suurimman vankilan johtaja Mwepu sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että hänen maassaan on sanonta: jätä vankiloiden rakentaminen väliin ja keskity koulujen rakentamiseen.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
› Uutissyöte aiheesta
Uusimmat

Suosittelemme

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Opi sukeltamaan, ajattele kuin valkohai!

Suositut sukelluskurssit kokeneiden ammattilaisten johdolla. Verkkokaupassamme voit räätälöidä itsellesi sopivan paketin.
Tarjous

MUISTA LOGO!

Oy Sarin sukellus Ab
Roihupellon maauimala, Niinistö

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)