Tuttu mies istahtaa toiselle puolen ravintolan pöytää Helsingin keskustassa. Ruskearuudullinen takki. Vasemmalla puolen panssariprikaatin pinssi.
Kenraalimajuri evp Pekka Toveri on tullut tunnetuksi Ukrainan sodan ahkerana kommentaattorina. Aktiivinen hän on myös Twitterissä. Seuraajia on yli 83 000. Ennen kuin haastattelu alkaa, kännykkä soi perinteisen puhelun merkiksi.
– Pakko vastata – vaimo soittaa.
Toveri puhuu puhelimeen englantia. Sotilastaustainen vaimo on kotoisin lämpimästä Floridasta, Yhdysvalloista. Toisensa he tapasivat työn merkeissä.
Vaimo viihtyy Suomessa hyvin. Jopa niin, että oli kysynyt ensitöikseen ”Onko meidän pakko lähteä?”, kun Pekka Toveria oli kysytty kolmeksi vuodeksi takaisin Yhdysvaltoihin puolustusasiamieheksi.
– Hän vihaa hellettä. Ja tykkää talvesta. Kuten myös luonnosta. Ja sehän on täällä Suomessa aina lähellä.
Pekka Toveri sanoittaa sodan käänteitä selkokielellä eri medioissa. Twitterissä päivitykset ovat usein yksityiskohtaisempia.
Miten paljon käytät päivässä aikaa Twitterissä sodan seuraamiseen ja sodan käänteiden kommentointiin?
– Liikaa.
Liikaa? Mitä se tarkoittaa?
– On vähän sellainen paha tapa, että aina kun on hetki aikaa, niin puhelin esiin ja katson, mitä siellä tapahtuu. Menee tähän useampi tunti päivässä.
– Olen yrittänyt sen verran taloudellistaa ajankäyttöäni, että olen tunnistanut sieltä (Twitteristä) 10-20 bloggaria, jotka seuraavat 24/7 Ukrainan tapahtumia ja joista osalla on selkeästi tiedustelutausta. Nämä kaverit tietävät, mistä puhuvat. Seuraan heitä ja sitä kautta on helpompi hahmottaa kokonaisuutta.
Lännen apu Ukrainalle myöhässä
Pekka Toverilla on ennestään laajat verkostot hänen palveltuaan puolustusvoimissa eri tehtävissä yli 35 vuoden ajan. Vuoden 2020 lopussa hän jäi reserviin Pääesikunnan tiedustelupäällikön tehtävästä. Nykyisin hän toimii yrittäjänä, on mukana erilaisissa viestintä- ja tutkijan tehtävissä sekä luottamustoimissa.
Itse Toveri vaikuttaa kuitenkin vaatimattomalta eikä selvästikään halua tehdä verkostoistaan numeroa:
– Olen vain yksi kansalainen. Tukeudun avoimiin tietolähteisiin. Ei minulla ole mitään salaisia lähteitä. Teen analyysiä sillä neljän vuosikymmenen kokemuksella, mitä tässä on kertynyt.
Milloin Ukrainan sota päättyy ja miten?
Toveri uskoo, että sota ratkaistaan pitkälti taistelukentillä. Tuleva kevät ja kesä ovat tässä ratkaisevia.
– Ukraina todennäköisesti lähtee vastahyökkäyksiin. Ne ovat satsanneet tähän. Jos he (ukrainalaiset) onnistuvat murtamaan venäläisten puolustusryhmityksen, ottamaan haltuun eteläisen rantamaan, pystyvät uhkaamaan Krimiä ja Donbassia – silloin voidaan olla vuoden loppuun mennessä tilanteessa, jossa Venäjän pitää taipua vetäytymään. Pahimmillaan tai parhaimmillaan valta vaihtuu Venäjällä, mikä on tosin aika epävarmaa.
Miten todennäköisenä pidät tätä skenaariota?
– Sanotaan fifty-fifty. Todella vaikea sanoa varsinkin nyt, kun lännen apu tökkii. Ukraina on sanonut tarvitsevansa 300-400 nykyaikaista taistelupanssarivaunua. Nyt näyttää siltä, että hyvä jos saadaan sata kasaan.
– Lännen avussa on aina se ongelma, että sitä tulee tipoittain ja se tulee liian myöhään. Tämä antaa Venäjälle aikaa rakentaa puolustustaan aina vain vahvemmaksi sillä aikaa, kun odotellaan, että lännestä tulisi apua.
Mutta siis jos taistelukentillä tulee Ukrainalle menestystä ja länsi lisää apuaan, saatetaan Toverin mukaan vuoden 2023 lopulla olla tilanteessa, jossa ”sota voi kohta loppuakin”.
Sitten on se toinen vaihtoehto, joka on vähintään yhtä todennäköinen.
– Venäjä tietää omat rajoitteensa ja on sen takia linnoittanut valtaamiaan alueita tiukasti. Jos se pystyy pysäyttämään vastahyökkäykset eikä Ukraina saavuta menestystä – tästä tulee jäätynyt konflikti. Jumitutaan asemasotaan ja siitä tulee pitkä, mihin (Vladimir) Putin tähtää. Sota jatkuu 2024, ehkä jopa vuodelle 2025. Länsi lopulta kyllästyy ja ryhtyy painostamaan Ukrainaa. Tämä saattaa vaikuttaa ukrainalaisiinkin, jos sota vain jatkuu ja jatkuu.
Pekka Toveri varoittaa, että jos rauhasta ryhdytään neuvottelemaan, Venäjä ei tule poistumaan vapaaehtoisesti miehittämiltään alueilta, jotka sillä on nyt hallussaan.
– Voi tulla ehkä aselepo ja neuvotellaan, mutta käytännössä tästä tulee jäätynyt konflikti, jonka Putin voi julistaa itselleen voitoksi. Se voimaannuttaa häntä rakentamaan armeijan uudelleen ja kun tämä on tehty, lähdetään jälleen uuteen nousuun.
Naton kannalle jo 1990-luvulla
”Sekaisin kuin sinkkiämpäri”, luonnehti ex-tiedustelupäällikkö Pekka Toveri Twitterissä (Vladimir) Putinin syyskuussa 2022 pitämää puhetta.
Toveri ei epäröi laukoa näkemyksiään suoraan tai käyttää reipasta kieltä Twitterissä.
Miten paljon tähän on vaikuttanut se, ettet ole enää puolustusvoimien aktiivisessa palveluksessa?
– Onhan se vaikuttanut merkittävästi. Ensinnäkin aktiivikenraaleilla ei ole liiemmälti aikaa ja toiseksi onhan meillä perinteisesti (seuraa pitkähkö tauko) pidetty aika tiukkaa tiedotuslinjaa, että kenraalikunta ei ole kovin aktiivisesti puhumassa – ainakaan suoraan Venäjän asioista.
Tuliko aktiiviuralla tilanteita, joissa tuntui, että olisi tehnyt mieli sanoa asioista enemmän?
– On sellaisia kyllä ollut.
Mistä aiheista esimerkiksi?
– Monistakin aiheista, lähtien vaikkapa presidentti (Donald) Trumpista, minkälainen demokratian uhka hän on tai sitten jos mennään (Vladimir) Putinin toimintaan.
Entä Nato?
– Siitä myös. Että ainoa järkevä keino on liittyä Natoon, mitä tässä vielä jalkoja raahataan. Se (Nato-jäsenyys) on kuitenkin poliittinen päätös, ei sitä aktiivipalveluksessa oleva sotilas olisi voinut ryhtyä sanomaan, että nyt pitää liittyä Natoon.
Mistä saakka olet kannattanut Suomen liittymistä Natoon?
– Heti 1990-luvun puolessa välissä, kun yleisesikuntaupseerikurssin jälkeen olin mennyt ylempiin esikuntatehtäviin ja tuli parempi kuva puolustusjärjestelmästämme – mihin se pystyy ja mihin se ei pysty. Tuli sellainen mielikuva, että olisihan tämä paljon helpompaa, jos tätä ei yksin tarvitsisi yrittää tehdä.
Pekka Toveri pitää hetken tauon ja jatkaa sitten:
– Ja kun tykkään lukea sotahistoria ja historiaa yleensäkin niin tiedän, että Suomi ei ole selvinnyt yhdestäkään sodasta yksin. Kun Neuvostoliitto yritti painaa päälle, jotta Suomi olisi samassa leirissä ja tekisi muun muassa sotilaallista yhteistyötä, meillä korostettiin tätä puolueettomuutta. Silloin ryhdyttiin myymään myyttiä, että me olisi pärjätty aina yksin. Ja se on vale.
Seuraa monipolvinen tiivistys suomalaisten sotien historiasta ja siitä, miten kaikissa niistä olemme tavalla tai toisella saaneet apua muualta.
– Ja sitten se, että kannattaa liittoutua vahvojen, ei heikkojen kanssa. Puolustusliitto Ruotsin kanssa – olen saanut näistä puheista lähinnä päänsärkyä. Ei sotilaallisesti heikkojen maiden kanssa kannata tehdä puolustusliittoa. Siinä ei ole mitään järkeä.
Sotilaat faktoilla mukaan keskusteluun
Palataan vielä toviksi kysymykseen upseerien sananvapaudesta. Suomessa puolustusvoimien palveluksessa olevat eivät ole perinteisesti saaneet ottaa kantaa poliittisiin kysymyksiin.
Onko nykylinja hyvä vai onko se liian tiukka?
– Minusta on hyvä asia, että aktiiviupseerit eivät sotkeudu politiikkaan. Puolustusvoimat on kuitenkin kansan armeija ja meidän on voitava luottaa siihen, ettei siellä tehdä omaa politiikkaa. Länsimaisen demokratian perusasioita on, että sotilaat ovat poliittisessa kontrollissa ja vaalien kautta valitut poliitikot määrittävät sen, mitä sotilaat tekevät. En näe myöskään tarvetta muuttaa lakia niin, että aktiiviupseerit voisivat lähteä valtakunnan politiikkaan. Se ei parantaisi luottamusta puolustusvoimiin ja vain sekoittaisi asioita.
Minkälaisia käytännön riskejä tässä näet?
– No jos vaikkapa kenraalikunnassa oltaisiin avoimesti poliittisten puolueiden jäseniä, kyllähän tämä voisi johtaa siihen, että upseereita valittaisin tehtäviin sen mukaan, mikä heidän poliittinen kantansa on, kun ainoa järkevä peruste pitäisi olla työssä osoitettu ammattitaito.
Pekka Toveri myöntää, ettei rajanveto poliittisten kannanottojen osalta ole välttämättä yksinkertaista. Otetaan vaikka ammattisotilaan näkemys siitä, ettei Suomi pärjää yksin – liittoutumatta tavalla tai toisella. Miten vahvasti hän olisi tätä voinut tuoda historian saatossa julkisuudessa esiin.
– Varmasti sotilaat olisivat voineet tulla aiemmin enemmän ja jatkossakin faktoilla mukaan keskusteluun, mutta poliitikkojen täytyy kyetä myös osoittamaan johtajuutta. Meillä on edustuksellinen demokratia, joka perustuu juuri siihen, että kansanedustajat on briifattu monimutkaisiin ja vaikeisiin kysymyksiin.
Entä sitten aktiiviupseerien mahdollisuus jakaa sosiaalisen median kautta asiantuntemustaan? Upseeriliiton piiristä on esitetty näkemyksiä, että Puolustusvoimat suitsisi tällaista keskustelua liikaa?
– Jos kyse on puolustukseen liittyvistä asioista ja äänessä ovat asiantuntijat, jotka tekevät tätä työkseen, minusta ei ole resurssien järkevää käyttöä, jos he eivät sano näistä asioista mitään. Kun en ole itse aktiivipalveluksessa, en tiedä, onko tässä liikaa suitsittu.
Suomi tulee liittoutumaan ”tavalla tai toisella”
Miten huolissaan olet siitä, että Turkki ja Unkari ovat laittaneet taas uusia kapuloita Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden tielle?
– En ole kovin huolissani. Tämä on sitä peliä, mitä he nyt pelaavat. Unkarin (Viktor) Orban haluaa viimeiseen saakka viivyttää näitä johtuen heidän Venäjä-suhteestaan. Uskon, että Unkari ratifioi, koska jos ne eivät sitä tekisi, sillä olisi seuraamuksia. Sama koskee Turkkia.
Pekka Toveri uskoo monien muiden tapaan, että Vilnan Nato-huippukokoukseen mennessä ainakin Suomi, hyvin mahdollisesti myös Ruotsikin ovat puolustusliiton jäseniä.
– Ja vaikka kävisi sellainen ihme, että tämä menisi niin patajumiin, ettei näitä ratifiointeja tulisi, uskon siihen, että Suomi tulee liittoutumaan tavalla tai toisella. Jos ei Naton kautta niin muulla tavoin. Tärkein muutos, joka Suomen näkökannassa on tapahtunut, on se, että poliitikot ovat vihdoin viimein ymmärtäneet, että meidän pitää liittoutua sotilaallisesti, jos haluamme turvata tämän maan Venäjän aggressiolta.
Oliko viisas ratkaisu, että Suomi ei lähtökohtaisesti jää odottamaan Ruotsia?
– Ehdottomasti. Kansallinen turvallisuus on niin tärkeä asia, että se on rakennettava omista lähtökohdista käsin. Tosiasia on myös se, että on Ruotsinkin etu, että me olemme Natossa. Ruotsi on näin turvallisempi. Totta kai Ruotsikin pitää Natoon saada. Olen kuitenkin ihan varma siitä, että Ruotsi antaisi oman alueensa Naton käyttöön, jos puolustusliiton ja Venäjän välille syntyisi konflikti tilanteessa, jossa Suomi olisi Natossa ja Ruotsi ei.
– Ruotsi on sotilaallisesti heikko ja he ovat pyrkineet koko ajan läheisempään yhteistyöhön Naton kanssa. Ruotsalaiset ovat harjoitelleet esimerkiksi amerikkalaisten strategisten pommittajien kanssa jo kauan, vaikka se varmasti ärsyttää Venäjää.
Nato-rakenteiden palveltava Suomea
Pekka Toveri ei ole tosiaan enää puolustusvoimien aktiivipalveluksessa ja on nyt ehdolla kevään eduskuntavaaleissa – kokoomuksen listoilta.
– Ensi reaktioni oli, että älkää nyt viitsikö, Toveri toteaa suoraan ja naurahtaa viitaten tilanteeseen, jossa kokoomuksesta otettiin ensi kerran yhteyttä. Tämä tapahtui noin vuosi sitten.
– Ajattelin ensin, että kuka nyt meikäläistä äänestäisi ja mitä minä siellä eduskunnassa tekisin.
Toveri jäi kuitenkin pohtimaan asiaa puolen vuoden ajaksi. Myönteistä vastausta vauhditti Suomen päätös hakea Nato-jäsenyyttä.
– Nato on ensisijaisesti poliittinen liitto, toissijaisesti puolustusliitto. Siellä sotilaat tekevät juuri sen, mitä poliitikot päättävät. Kun olen käynyt eduskunnassa puhumassa näistä asioista, olen huomannut, ettei siellä ole tähän liittyen kovin paljon turvallisuus- ja puolustuspoliittista osaamista. Näen, että minulla voisi olla tässä annettavaa.
Pekka Toveri korostaa, että Suomen liittyessä Natoon meillä on oltava ”vahva tahtotila siitä, mitä me sieltä haluamme”. Tämä tarkoittaa etenkin puolustusliiton komento- ja johtamisrakenteen muokkaamista sellaiseksi, että sen kautta Suomea ja Ruotsia voidaan järkevällä ja tehokkaalla tavalla puolustaa.
Suomessa on käyty väittelyä mahdollisuudesta sijoittaa Suomeen Nato-tukikohtaa läsnä olevine joukkoineen tai ydinaseita.
– Näihin kahteen on helppo sanoa, että ei tule tukikohtaa, vaikka pyydettäisi – eikä tänne sellaista tarvita. Eikä Suomeen kannata ottaa ydinaseita – eikä niitä tänne saataisi, vaikka pyydettäisi. Tämä on arvioni asiasta, Toveri toteaa naurahtaen.
Sen sijaan Naton esikunta olisi Toverin mielestä hyvä saada Suomeen.
– Jos puhutaan varsinkin Pohjois-Euroopan puolustuksesta, Suomi on tässä suurin joukkojen tuottaja. Meillä on ehdottomasti suurimmat maavoimat niin varmasti suomalaisillakin voisi olla tämän johtamisessa roolinsa.
Kysyttiinkö muista puolueista ehdolle?
– Ei. Ja tuskin olisin suostunut. Vaikka en ole koskaan aiemmin puoluepolitiikkaan osallistunut, koen, että kokoomuksen arvot ja toiminta ovat itseäni lähellä – jos puhutaan vaikkapa taloudesta ja sen tasapainottamisesta, koulutusjärjestelmästä tai terveydenhuollosta.
Pekka Toveri pohtii hetken ja jatkaa sitten:
– Se voi olla toki pikkuisen haastavaa (eduskuntatyössä), kun en ole mikään sosiaalipolitiikan asiantuntija, mutta sotilastausta on opettanut ainakin pitkän tähtäimen suunnittelua. Ja sitä, miten jokainen sentti tai euro on tärkeä.
– Jos ajatellaan, miten viime vuosikymmeninä teimme maanpuolustusta vain 1,2-1,5 prosentin bkt-osuudella vaikka meillä on näin suuri armeija ja maa-alue puolustettavana, se ei ole todellakaan paljon. Ja lopputuloksena on puolustusjärjestelmä, jota nyt ihaillaan Euroopan toimivimpana.