Saksan liittokansleri Olaf Scholz on torjunut tiukasti ja useaan otteeseen saksalaisten Taurus-ohjusten lähettämisen Ukrainaan.
Saksalainen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan tutkija Ulrike Franke näkee, että Scholzin päätös pitää siitä huolimatta, että liitolaismaat ovat suostutelleet Saksaa antamaan ohjuksia.
– Berliinissä käytävät keskustelut antavat tosiaankin sen vaikutelman, että pitkän kantaman Taurus-ohjuksia koskeva punainen viiva on todellakin punainen viiva liittokansleri Olaf Scholzin hallitukselle, ja sitä tuskin hylätään, Ulrike Franke arvioi virolaiselle uutissivusto Delfille.
Saksan liittokansleri on epäröinyt aiemminkin Ukrainan tukemisessa. Saksa antaa nykyään Yhdysvaltojen jälkeen eniten tukea Ukrainalle, mutta päätöksiä on tehty hitaasti ja haparoiden.
Tutkija Ulrike Franken mukaan Olaf Scholzin varovaisuutta selittää huoli sodan eskaloitumisesta.
– Pelätään, että jos Vladimir Putin ajetaan liian syvälle nurkkaan, hän käyttää ydinasetta. Minulle on erittäin vaikeaa arvioida, kuinka realistista tämä pelko on, mutta minun on myönnettävä, että Scholzin pohdinnat ovat ymmärrettäviä.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron on väläyttänyt länsimaiden sotilaiden lähettämistä Ukrainaan. Saksan liittokansleri on tyrmännyt myös tämän.
– En usko, että mikään maa todella haluaa lähettää joukkoja Ukrainaan, ja tämä koskee myös Macronia. Hän sanoo, ettei meidän pidä sulkea pois mitään, koska ei ole mitään järkeä sanoa vastustajallesi jotain, mitä et varmasti tekisi, Ulrike Franke arvioi Macronin avausta.
Saksan reaktio Macronin puheisiin oli tutkijan mukaan hämmästyttävä. Miksi kertoa Putinille etukäteen, mihin länsi ei ole valmis, tutkija kysyy.
– Macron tulee ja sanoo, että älkäämme kertoko Putinille, mitä emme halua tehdä. Ja heti seuraavana päivänä Saksan liittokansleri ilmoittaa, että ei ja ei – meillä on ehdottomasti näitä ja noita asioita, joita emme aio tehdä! Tämä on jonkinlaista ”strategista epäselvyyttä”, tämä on eurooppalaista strategista kakofoniaa, josta ei ole mitään apua, hän toteaa.
– Nykyinen sota on meille opetus siitä, että Saksalla on paljon opittavaa strategisesta kulttuurista ja strategisista keskusteluista.
