Suomen ja Ruotsin taloudet näyttävät rakenteellisesti samanlaisilta. Silti Ruotsi houkuttelee suhteessa bruttokansantuotteeseensa ulkomaisia investointeja kaksinkertaisesti Suomeen verrattuna.
Absoluuttiset luvut kertovat vielä suuremmasta erosta sekä mittakaavassa että suhteessa talouteen.
Ruotsiin investoitiin vuonna 2024 yli 27 miljardia euroa. FDI-varanto on noin 74 prosenttia länsinaapurin bkt:sta. Suomeen 7,6 miljardia euroa. Suomen FDI-varanto on noin 30 prosenttia bruttokansantuotteestamme. Euromääräinen ero on melkein nelinkertainen.
Ruotsi sijoittuu EU-vertailussa useilla investointi- ja kasvumittareilla keskitasoa korkeammalle, Suomi jää keskitasoa alemmaksi.
Suomessa tilanne on toinen. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen tavoitteena on luoda Suomesta houkutteleva maa ulkomaisille sijoituksille. Mikä on Ruotsin menestyksen salaisuus?
– Ruotsiin sijoitetaan enemmän, koska siellä on enemmän kasvavia yrityksiä, enemmän pääomaa ja aktiivisempaa omistajuutta, sanoo Aktian pääekonomisti Lasse Corin Verkkouutisille.
Varman toimitusjohtajan mukaan Ruotsilla on paljon kilpailuvaltteja suhteessa Suomeen.
– Kyse ei ole vain yhdestä tekijästä, vaan kokonaisuudesta: suuremmat kotimarkkinat, vahvemmat pääomamarkkinat ja parempi track record uusilla toimialoilla tekevät Ruotsista houkuttelevamman, Risto Murto sanoo Verkkouutisille.
Käänteentekevä yksityinen pääoma
Varman Murto ja Aktian Corin nostavat yhden seikan, joka on ero Suomen ja Ruotsin välillä. Erona
on omistajuus. Suomesta puuttuvat vastaavan mittaluokan kansainvälisesti toimivat sijoitusyhtiöt, kuten Wallenbergien Investor ja Douglasien Latour.
Esimerkiksi Wallenbergien EQT hallinnoi noin 270 miljardin euron sijoituksia. Se on lähes Suomen vuosittaisen talouden kokoluokan verran pääomaa.
– Ruotsissa pääoma ja omistajuus ovat yksityisten käsissä. Wallenbergien kaltaiset toimijat rakentavat yrityksiä, kun Suomessa omistajuus on useammin instituutionaalista ja valtiovetoista, Corin sanoo.
Omistajuuden ero näkyy Helsingin ja Tukholman pörssissä. Helsingin pörssissä kahdeksan yhtiön merkittävin omistaja on Suomen valtio, Tukholman pörssissä merkittävin omistaja on Wallenbergit.
Corin näkee, että institutionaalisen ja yksityisen omistajuuden välillä on laadullinen ero.
– Yksityiset omistajat sijoittavat omaa rahaa, rakentavat aktiivisesti yrityksiä ja käyttävät verkostojaan kasvun vauhdittamiseen. Institutionaalinen ja valtiovetoinen omistajuus on varovaisempaa ja vähemmän dynaamista.
Omistajuus näkyy pörssissä ja yrityskulttuurissa
Ero omistajuudessa vaikuttaa yrityskulttuuriin ja toimintatapoihin.
Ruotsissa hakeudutaan aggressiivisemmin kohti ulkomaista rahaa. Varman Murto nostaa esimerkiksi akkutehdas Nothvoltin, joka oli historiallisen suuri teollinen start up. Myös Suomi tavoitteli sitä, mutta akkutehdas päätyi Ruotsiin.
Northvoltin akkutehtaalla oli merkittävät talousvaikutukset. Se veti mukanaan alihankkijoita ja investointeja. Hanke oli yksi Euroopan suurimmista akkutehdashankkeista. Se toimi kasvun moottorina koko Pohjois-Ruotsille ja vahvisti Ruotsin asemaa vihreän siirtymän teollisena keskuksena.
– Ruotsissa on pääomaa ja valmius laittaa se kiinni erittäin suuriin ja riskipitoisiin hankkeisiin. Suomessa edellytykset olisivat monin osin olleet yhtä hyvät, mutta isot investoinnit ovat jääneet vajaiksi, Murto sanoo.
– Samalla aggressiivisuus näkyy myös siinä, että kaikki hankkeet eivät onnistu. Northvoltin tapauksessa se tarkoitti konkurssia.
Suomella on oikea suunta
Molemmat asiantuntijat korostavat sitä, että politiikkatoimien pitää olla ennakoitavia. Suomen julkinen velka ei ole ongelma investointien houkuttelussa, mutta ongelmaksi se muodostuu silloin, jos se esimerkiksi aiheuttaa muutoksia verotuksessa. Asioita tehdään myös oikein.
– Suomessa startup-kenttä on menossa juuri oikeaan suuntaan. Sieltä tulee jo nyt merkittäviä kasvuyrityksiä ja uusia globaaleja toimijoita, Aktian Corin sanoo.
– Suomesta tulee oikeasti merkittäviä teknologiayrityksiä, joilla on globaalia potentiaalia. Se on selkeä vahvuus.
Vaikka emme osaa hakeutua yhtä aktiivisesti kohti ulkomaista pääomaa kuin ruotsalaiset, niin Suomella on vahvuuksia. Suomessa on saatavilla edullista energiaa ja esimerkiksi siirtoverkkoyhteydet ovat monin osin jopa paremmat kuin Ruotsissa. Suurin ero syntyy pääoman saatavuudessa.
Ennustettavan politiikan lisäksi kansainvälisten osaajien saaminen Suomeen on tehtävä, joka poliitikkojen tulee ratkaista. Liikkeitä oikeaan suuntaan on otettu.
– Kansainvälisen työvoiman houkutteluun on Suomessa nyt tartuttu, esimerkiksi asiantuntijaverotusta on muutettu kilpailukykyisemmäksi, Murto sanoo.
Voisiko Suomi saada Ruotsin kiinni?
– Suunta on oikea, mutta Ruotsin etumatka on syntynyt vuosikymmenten aikana. Sitä ei kuro kiinni nopeasti, Corin sanoo.