Kokoomusjohtoisen hallituksen alkutaival on ollut kivinen. On pitänyt arvioida, millaisella arvopohjalla hallitusyhteistyö onnistuu, onko luottamusta ja miten neljän puolueen eduskuntaryhmät ja laajempi kannattajakunta saadaan sitoutumaan.
Kokoomuksen keskuudessa on todettu, että reformien tekeminen on välttämätöntä, jotta maan talous ja sitä kautta hyvinvointivaltion palvelut saadaan kuntoon. Tämä oli kokoomuksen tavoite ja viesti vaaleissa ja sillä saatiin kansan luottamus. On tärkeää tehdä sitä työtä, mitä on luvattu. Lisäksi on todettu, että uudistuksia ei voida tehdä hinnalla millä hyvänsä, eli arvoista ei tingitä.
Perussuomalaisten kanssa on tehty yhteistyötä Juha Sipilän hallituksessa. Puolue oli toki silloin Timo Soinin käsissä ja Jussi Halla-ahon astuttua puheenjohtajaksi yhteistyö loppui. Nyt kuusi vuotta myöhemmin kokoomuksessa ollaan valmiit katsomaan, miten yhteistyö onnistuu Riikka Purran johtaman perussuomalaisten kanssa.
Politiikassa on kyse loppu viimein aina luottamuksesta ja Riikka Purra on vakuuttanut kokoomuksen siitä, että yhteistyölle on halukkuutta ja edellytyksiä. Julkisuuden takana on varmasti käyty pitkät neuvottelut siitä, pystyykö Purra pitämään koko porukkansa aisoissa eduskuntaryhmänsä näkyvimmistä yksilöistä laajaan kenttäväkeen. Purra on vakuuttanut Petteri Orpon ja muut hallituskumppanit siitä, että hän siihen kykenee.
Vaikeinta on ollut RKP:lla. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään nyt aloitetusta yhteistyöstä perussuomalaisten kanssa. RKP liukui oikeisto-vasemmisto-akselilla vasemmalle edellisessä hallituksessa. Varsinkin puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson oli leimallisesti vasemmistoviisikon täysivaltainen jäsen. Viime kaudelta ei muistu mieleen juuri mitään RKP:n kipuilua hallituksen politiikasta, toisin kuin Annika Saarikko ja keskusta. Siksi 180 asteen käännös oikeaan olisi ollut vaikeaa ilman perussuomalaisiakin.
Kristillisdemokraateille koalitio on ollut todennäköisesti helpoin mahdollinen. Puolue on saattanut neuvotteluissa ja yhteistyön alkumetreillä toimia hyvinkin konsensushakuisesti. Todennäköisesti kuitenkin viinien vieminen kauppoihin ei jäänyt ainoaksi torpattavaksi ideaksi, vaan puolue varmasti ulosmittaa hinnan omalle sovittelevuudelleen tietyissä asiakysymyksissä vaalikauden edetessä.
Siinä missä eduskunnan oppositioryhmät pitävät perussuomalaisia kelvottomina hallituskumppaneina, samaa säveltä ei soiteta kaikissa muissa poliittisen päätöksenteon areenoilla.
Yhteistyötä eri puolueiden kesken tehdään myös kunta- ja aluetasolla. Olisi kiinnostavaa käydä kunnanvaltuustojen ja hyvinvointialueiden neuvottelupapereita ja äänestyskäyttäytymistä läpi. Uskallan väittää, että näissä pöydissä perussuomalaiset ovat kelvanneet usein sopimuskumppaniksi myös SDP:lle, vasemmistoliitolle, vihreille ja keskustalle. Näitä hyviä kokemuksia yhteistyöstä on yllättävän vähän tuotu esiin julkisuudessa.
Liberaalit ja konservatiiviset voivat Suomessa tehdä hallitusyhteistyötä ja akselit voivat kulkea myös vasemmiston ja oikeiston yli edelleen. Blokkisysteemiä meille ei ehdoin tahdoin kannata luoda ja sellaista asetelmaa rakentaa, vaikka nyt onkin siirrytty vasemmistopohjaisesta hallituksesta päinvastaiseen oikeistolaiseen aikaan. Päivät ovat kuitenkin peräkkäin, joten yhteistyön mahdollisuuksia eri puolueiden välillä ei kannata kategorisesti sulkea pois.
Perussuomalaisten hyväksyminen mukaan hallitukseen on kuitenkin kansanvallan kunnioittamista. Nyt puolue kantaa vastuun lupauksistaan ja osoittaa äänestäjilleen, miten populistinen puolue toimii vallassa. Samoin nyt on mahdollisuus vaatia perussuomalaisia sitoutumaan rasisminvastaisuuteen – siihenhän ei muuten olisi keinoa.
Siksi itse asiassa opposition tulisi kiittää (ja ehkä salaa kiittävätkin) kokoomusta, RKP:ta ja kristillisdemokraatteja siitä, että he ovat valmiita katsomaan kortit ja osoittamaan kansalle, ovatko perussuomalaiset vastuunkantajapuolue siinä missä muutkin, vai tuleeko kansalaisten tehdä seuraavissa vaaleissa muunlaisia johtopäätöksiä.
Kaikki tietävät, miksi oppositioon hakeudutaan. Kasvattamaan kannatusta. Nyt ei ole oikea aika kasvattaa perussuomalaisten kannatusta.
