Jotkut ihmiset puhuvat lähes aina muita kovemmalla äänellä, mutta kyse ei välttämättä ole suuttumuksesta tai halusta hallita keskustelua. Taustalla voivat olla lapsuudessa opitut tavat, kulttuuri, voimakkaat tunteet ja ympäristö, kertoo Men’s Health.
Puhetapa alkaa muotoutua jo lapsuudessa. Suuressa tai äänekkäässä perheessä kasvanut on voinut oppia korottamaan ääntään saadakseen huomiota tai tullakseen kuulluksi. Sama tapa voi kehittyä, jos lapsi on joutunut jatkuvasti kilpailemaan muiden huomiosta.
Puheen voimakkuuteen vaikuttaa kulttuuri. Esimerkiksi Italiassa, Espanjassa, Kreikassa ja Argentiinassa keskustelu käydään usein äänekkäämmin kuin monissa anglosaksisissa kulttuureissa. Toisessa ympäristössä normaalilta tuntuva puheääni voidaan siksi muualla tulkita helposti liian kovaksi.
Alueellisia eroja tunnetaan Suomessakin, vaikka aiheesta Turun yliopistossa tehty tutkimus ei osoita tiettyjen murrealueiden ihmisten puhuvan järjestelmällisesti muita kovempaa. Murteeseen liittyvä rytmi, painotus ja sävelkulku voivat kuitenkin vaikuttaa siihen, millaisena puhetapa koetaan. Esimerkiksi Porin murteeseen on liitetty mielikuva voimakkaasta tai jopa vihaisesta puhetavasta.
Voimakas ääni herättää kuulijassa helposti kielteisen tulkinnan. Ihminen voi tulkita kovan tai vihaisen äänensävyn uhkaavaksi jo ennen kuin hän ehtii kunnolla arvioida sanojen sisältöä.
Äänenvoimakkuus kasvaa usein myös voimakkaiden tunteiden mukana. Suuttumus, innostus ja muu kiihtymys voivat saada ihmisen puhumaan tavallista kovempaa ilman tietoista päätöstä. Meluisassa ympäristössä äänen korottaminen taas on tavallinen keino varmistaa, että muut kuulevat.
Kovaäänisyys voikin olla opittu ja automaattinen tapa, jota puhuja ei itse huomaa. Oman äänenvoimakkuuden tietoinen tarkkailu voi auttaa, jos puhetapa aiheuttaa toistuvasti väärinkäsityksiä.
LUE MYÖS:
Onko päälle puhuminen merkki ylimielisyydestä? Ei aina