Muiden puheen keskeyttäminen voi kertoa innostuneisuudesta, heikosta kuuntelukyvystä tai lapsuudessa opitusta keskustelutavasta, kertoo ranskalainen Linternaute. Psykologien mukaan kyse ei siis aina ole huonoista käytöstavoista.
Perinteisesti toisten päälle puhuminen on yhdistetty epäkohteliaisuuteen, ylimielisyyteen tai siihen, ettei keskustelukumppania arvosteta. Taustalla voi kuitenkin olla myös aivojen tapa valmistella vastausta jo ennen kuin toinen on lopettanut puheensa.
Ennakointi tekee keskustelusta sujuvaa, mutta kaikki eivät pysty hillitsemään puhumisen tarvetta yhtä hyvin. Puheen säätelyyn liittyvä mekanismi auttaa tavallisesti odottamaan oman vuoron alkamista. Joillakin ihmisillä impulssi puhua voi kuitenkin nousta niin voimakkaaksi, että he keskeyttävät toisen huomaamattaan.
Yhdysvaltalainen psykologi Barbara Fredrickson on arvioinut, että myönteiset tunteet, kuten innostus, saavat ihmiset toimimaan ja puhumaan tavallista nopeammin. Innostunut keskustelija saattaa siksi keskeyttää halutessaan kertoa oman näkemyksensä heti.
Keskeyttäminen voi kertoa myös puutteellisesta aktiivisesta kuuntelusta. Tällöin ihminen ei keskity täysin siihen, mitä toinen sanoo, vaan valmistelee mielessään omaa vastaustaan. Kärsimättömyys voi lopulta johtaa siihen, että hän ottaa puheenvuoron kesken lauseen.
Tapa voi juontua lisäksi lapsuudenkodista. Jos perheessä on ollut tavallista puhua vapaasti päällekkäin, keskeyttämistä ei välttämättä ole pidetty epäkohteliaana. Aikuisena opitusta tavasta voi olla vaikea päästä eroon.
Sama aivojen ennakointimekanismi selittää osaltaan sen, miksi jotkut täydentävät jatkuvasti toisten lauseita. Vaikka ennakointi yleensä helpottaa keskustelua, se voi liian voimakkaana muuttua keskustelukumppania ärsyttäväksi tavaksi.