Hallituksen tavoitteet julkisen talouden tasapainottamiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi ovat kannatettavia, mutta hallitusohjelman keinot työelämäuudistusten osalta eivät tätä tavoitetta tue. Sen sijaan ne aiheuttavat merkittävää ja kiihtyvää turbulenssia työmarkkinoilla. Erityisesti hallituksen tahtotilaa puuttua liittojen palkkaneuvotteluihin ei voi ymmärtää. Eikö vuodesta 2007 ole opittu yhtään mitään?
Yritysten ja vientialojen kilpailukyvyn edistäminen on tärkeää myös julkisen sektorin näkökulmasta. Yksityinen sektori ja vientialat eivät kuitenkaan pärjää ilman julkisen sektorin osaavaa työvoimaa ja lakisääteisiä palveluja. Ilman koulutusta ei ole yhtään osaajaa vientialoillakaan, ja koulutuksen mahdollistavat opettajat. Myös opettajilla on oikeus koulutusta, työn vaativuutta ja osaamista vastaavaan ansiokehitykseen.
Kunta-alan vuosien 2022-2027 palkkaohjelma ja palkkakuilun korjaaminen eivät vaaranna yritysten kilpailukykyä. Yritysten kilpailukykyyn ja talouskasvuun vaikuttaa merkittävällä tavalla moni muu tekijä kuin julkisen sektorin palkankorotukset. Suomessa työn hinta on maltillinen, investoinnit ovat vähäisiä ja osingonjako on runsasta. Muun muassa nämä vaikuttavat yritysten kilpailukykyyn sekä talous- ja tuottavuuskasvuun.
Koulutuksen ja osaamisen merkitystä talouskasvun ja tuottavuuden kirittäjinä ei tunnisteta riittävästi. Jotta oppimis- ja koulutustaso saadaan nousuun, on varmistettava, että maassamme on riittävästi koulutettuja opettajia. Opettajapula on jo nyt ongelma, ja laahaava palkkakehitys vaikuttaisi jatkossa alan houkuttelevuuteen ja alalla pysymiseen.
Lainsäädännöllä ei pidä rajoittaa liittojen oikeutta neuvotella itsenäisesti palkoista ja palkankorotuksista. Palkkakierrettä ei kukaan vastuullinen neuvottelija tavoittele, mutta lakiin sidottu muutaman vientialan määrittämä palkankorotustaso tekisi käytännössä erittäin vaikeaksi neuvotella alakohtaisia ratkaisuja ja varmistaa osaavan työvoiman saatavuus ja pitovoima esimerkiksi koulutus-, kasvatus- ja tutkimusalalla.
Valtakunnansovittelija on keskeinen osa sopimus- ja neuvottelujärjestelmää, joten sovittelijan käsien sitominen vain muutaman vientialan määrittämään palkankorotustasoon lailla jäykistäisi neuvottelutoiminnan, vaikeuttaisi sopimista, lisäisi työrauhahäiriöitä ja rapauttaisi neuvottelu- ja sopimusjärjestelmää sekä työehtojen kehittämistä.
Työministeri Arto Satosen (kok.) työmarkkinaseminaari oli arvokas ja siellä käytiin hyvää keskustelua. Parhaillaan käynnissä on lausuntokierros, josta ei kuitenkaan ole odotettavissa asiaan mitään uutta. Tämän jälkeen käynnistetään lainsäädäntövalmistelu, elleivät neuvotteluosapuolet pääse neuvotellen ratkaisuun uudesta työmarkkinamallista.
Työministeri esitti vetoomuksen työmarkkinaosapuolille neuvotella työmarkkinamallista vaihtoehtona hallitusohjelmakirjaukselle. On hyvä, että neuvottelut uudesta työmarkkinamallista käynnistyvät 24. marraskuuta keskeisten liittojen ja neuvottelujärjestöjen kesken. OAJ on esittänyt neuvotteluja uudesta työmarkkinamallista koko syksyn.
Yhteisen tilannekuvan ja luottamuksen rakentaminen neuvotteluosapuolten kesken on tärkeää, sillä työ- ja virkaehtosopimuksista neuvotellaan jatkossakin. Työmarkkinamallissa on otettava huomioon sekä yksityisen että julkisen sektorin ja eri toimialojen tilanteet ja tarpeet.
Hallitusohjelmassa ehdotettujen muiden työelämäuudistusten työllisyysvaikutuksia ja seurauksia pitäisi tarkastella avoimesti. Esimerkiksi määräaikaisten työsopimusten perusteiden väljentäminen, työttömyysturvan työssäoloehdon pidentäminen ja ansiosidonnaisen nopea porrastaminen liittyvät toisiinsa ja osuvat kipeästi erityisesti nuoriin.
Ensimmäisen sairaspäivän palkattomuus johtaisi sairaana työskentelyyn ja tartuntojen leviämiseen tai automaattisesti vähintään viiden päivän poissaoloihin. Tämä lisäisi työnantajien ja kansantalouden kustannuksia entisestään. Palkattomuuden sijaan olisi tarpeen uudistaa työturvallisuuslakia ja ennaltaehkäistä psykososiaalista kuormitusta, mikä vähentäisi sairauspoissaoloja ja kustannuksia.
Määräaikaisten asemaa ei tule heikentää, mutta jos hallitus vie eteenpäin perusteettomia määräaikaisuuksia, työntekijällä pitää olla oikeus irtisanoutua perusteettomasta määräaikaisesta työsopimuksesta ilman irtisanomisaikaa. Tällöin työntekijä pystyy vastaanottamaan esimerkiksi vakituisen työsuhteen.
Työelämäuudistuksia on tarpeen tehdä, mutta nyt ollaan ajamassa työmarkkinoita kriisiin aivan turhaan. Vaihtoehtoisia ja tasapainoisia ratkaisuja on olemassa ja esitetty. Kaikki mahdollisuudet hyviin ja kestäviin kompromisseihin on yhä olemassa, jos siihen on tahtoa.
