Islannin päätös olla avaamatta uudelleen Euroopan unionin jäsenyysneuvotteluja kertoo ennen kaikkea kalastuksen merkityksestä maan itsemääräämisoikeudelle, arvioi europarlamentaarikko Mika Aaltola (kok./EPP).
Islantilaiset äänestivät viikonloppuna siitä, pitäisikö maan jatkaa vuonna 2013 keskeytyneitä EU-jäsenyysneuvotteluja. Neuvottelujen avaamista vastusti 52,8 prosenttia äänestäneistä ja kannatti 47,2 prosenttia. Äänestys oli neuvoa-antava, mutta hallitus on ilmoittanut kunnioittavansa tulosta.
Aaltolan mukaan tulosta ei pidä tulkita Euroopan vastaiseksi kannanotoksi.
– Ei Eurooppaa vastaan. Vaan sellaista paikkaa vastaan, joka toisi mukanaan jaetun määräysvallan vesistä, joiden varaan kansakunta rakennettiin, Aaltola kirjoittaa X:ssä.
Kalastuksessa kansallinen etu ja identiteetti osuvat Islannissa yhteen tavalla, jota taloudellisilla perusteluilla on vaikea syrjäyttää.
– Suvereniteetti ei ole abstraktia, kun se ui, Aaltola sanoo.
Kalastuksen asema oli Islannissa EU-keskustelun tärkeimpiä kysymyksiä, sillä kyseessä on maan keskeinen elinkeino. Ala työllistää suoraan noin viisi prosenttia työvoimasta, ja siihen liittyvien työpaikkojen osuuden arvioidaan olevan jopa noin 20 prosenttia.
EU-neuvottelujen vastustajat pelkäsivät erityisesti sitä, että jäsenyys heikentäisi Islannin määräysvaltaa kalastuskiintiöihin ja maan ympärillä oleviin kalavesiin. Vaikutusvaltainen kalastusala kuului ei-puolen keskeisiin voimiin.
Mika Aaltolan mukaan kyllä-puolella oli silti vahvoja argumentteja. Hän nostaa esiin Islannin inflaation, arktisen alueen turvallisuustilanteen sekä Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin Grönlantia koskevat uhkaukset.
– Ja silti kala voitti. Kun identiteetti ja intressi kohtaavat, mikään makrotaloudellinen perustelu ei voita niitä. Kyse on laskelmasta, ei ideologiasta, Aaltola arvioi.
Islanti on jo tiiviisti mukana eurooppalaisessa yhteistyössä ilman EU-jäsenyyttä. Maa kuuluu Euroopan talousalueeseen ETA:an ja Schengen-alueeseen, minkä vuoksi se osallistuu sisämarkkinoihin ja henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen.
Aaltolan mukaan integraatiota ei pitäisi aina nähdä valintana täyden jäsenyyden ja ulkopuolisuuden välillä. Tulevaisuudessa Euroopassa voisi hänen arvionsa mukaan olla enemmän maakohtaisesti räätälöityjä järjestelyjä.
– Ehkä Euroopan tulevaisuus on eriytynyt: räätälöityjä järjestelyjä maa maalta ja intressi intressiltä. Laajentumispolitiikan pitäisi ottaa tämä huomioon, Aaltola sanoo.