Venäjän ylläpitämät vihollislistat ovat muuttumassa aiempaa vaarallisemmaksi hybridivaikuttamisen välineeksi, arvioi kokoomuksen europarlamentaarikko, ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Mika Aaltola (kok./EPP).
Kyse ei ole hänen mukaansa uudesta ilmiöstä, sillä Neuvostoliiton ja Venäjän turvallisuuskoneistot ovat pitäneet kohdelistoja jo vuosikymmenten ajan. Uutta on se, miten nopeasti ja tehokkaasti listoja voidaan nykyisin käyttää.
Aaltola kirjoittaa sivuillaan, että Venäjän valtionhallinnon rekisterit muistuttavat elävää prosessia, jota tekoäly, kasvojentunnistus, matkustustietojen kokoaminen, deepfake-väärennökset ja salatut maksureitit voivat vauhdittaa.
Hänen mukaansa tämä muuttaa koko ilmiön luonnetta. Nimi listalla voi toimia syötteenä valtuutusketjussa, joka johtaa häirintään, kiristykseen, maineen tahraamiseen, sabotointiin tai ääritapauksissa väkivaltaiseen operaatioon.
– Lista on vanha. Uutta on se, mitä Venäjä sillä tekee, Aaltola kirjoittaa.
Hän viittaa Venäjän turvallisuuspalveluiden historiaan ja aiempiin operaatioihin, kuten Aleksandr Litvinenkon myrkytykseen ja Sergei Skripalin murhayritykseen. Hänen mukaansa kyse on siirtymästä perinteisistä mustista listoista hybridisodan iskulistoihin.
Ennakoiva itsesensuuri
Mika Aaltolan mukaan Venäjän vaikuttamisen tehokkain muoto ei kuitenkaan välttämättä ole toteutettu isku. Vielä tehokkaampaa voi olla pelko, joka saa kohteen muuttamaan toimintaansa etukäteen.
Hän kuvaa tätä ”Tason nolla” -vaikutukseksi. Sillä Aaltola tarkoittaa ennakoivaa itsesensuuria: puhetta, jota ei pidetä; esitystä, jota ei jätetä; poliittista kantaa, joka pehmenee ennen julkisuuteen tuloa.
Aaltola kertoo Venäjän hyödyntävän tarkoituksellista epäselvyyttä. Moskova voi kiistää listojen olemassaolon ja antaa samaan aikaan valtionmedian nimetä ”russofobeja”. Osa henkilöistä saa varoituksia turvallisuuspalveluilta, osa ei. Tämä jättää kohteet epävarmuuteen siitä, ovatko he turvassa vai eivät.
Hänen mukaansa tekijyys voidaan hajauttaa turvallisuuspalveluiden, presidentinhallinnon, pakotteiden alaisten oligarkkien ja rikollisten verkostojen välille.
Aaltola mukaan Suomen ja Euroopan vahvuuden pitäisi olla läpinäkyvyydessä ja oikeusvaltioon nojaavissa vastatoimissa. Uskottavasti vieraan valtion kohdelistalle joutuneiden kansalaisten varoittamisesta ja suojelemisesta pitäisi säätää velvoittavammin.
Lisäksi Euroopan pitäisi Aaltolan mielestä kehittää keinoja mitata ennakoivaa itsesensuuria ja asettaa henkilökohtaisia kustannuksia niille upseereille, välittäjille ja rahanpesijöille, jotka pyörittävät kohdistettujen operaatioiden koneistoa.
Hän katsoo, että Euroopan on ratkaistava, annetaanko Venäjän jatkaa hybridipainostusta ilman todellista hintaa.
– Salliiko Eurooppa jatkossakin, että meitä metsästetään ilmaiseksi? kyseessä on oma valintamme, Aaltola kirjoittaa.