Syitä Ottawan miinasopimuksesta irtautumiselle olisi pitänyt avata paremmin julkisuudessa. Tällaista palautetta hallitus sai juuri päättyneellä lausuntokierroksella myös tahoilta, jotka kannattivat sopimuksesta irtautumista.
Hallitus ilmoitti huhtikuun 2025 alussa käynnistävänsä valmistelut jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtautumiseksi. Hallituksen esitysluonnokseen tuli yli 40 lausuntoa. Lausuntokierros päättyi viime viikolla.
Hallituksen linjaukseen irtautua sopimuksesta on osaltaan vaikuttanut puolustusministeriön toimesta käynnistetty Puolustusvoimien selvitys, jota ei ole avattu julkisuudessa.
– Päätöksenteon avoimuuden, yleisen hyväksyttävyyden ja kansalaiskeskustelun kannalta olisi ollut toivottavaa julkaista päätöksen taustoja siltä osin kuin tietojen julkaiseminen ei vaaranna Suomen kansallista turvallisuutta tai puolustusta. Tämä olisi ollut mahdollista toteuttaa esimerkiksi laatimalla selvitykseen julkinen osa tai erillinen julkinen tiivistelmä, kirjoittavat Ulkopoliittista instituuttia edustavat Harri Mikkola, Matti Pesu ja Joel Linnainmäki lausunnossaan.
He pitävät Ottawan sopimuksesta irtautumista Suomen kannalta perusteltuna, mutta arvioivat, ettei sopimuksesta irtautumiselle ollut ”akuuttia aikataulupainetta”. Tällä he viittaavat aikatauluarvioihin Venäjän kyvystä sodankäyntiin lähialueilla tai Natoa vastaan sekä Suomen vahvaan puolustuskykyyn.
– Päätöksenteon laajempia ja tarkempia taustoja olisi voitu avata julkisuuteen myös rauhallisemmalla aikataululla, mikä olisi palvellut päätöksenteon yleistä hyväksyttävyyttä, arvioivat Upin tutkijat.
– Esitysluonnoksessa on selostettu sopimuksen irtisanomisen erilaisia haitallisia vaikutuksia. Sen sijaan esimerkiksi perustelut siitä, miksi Suomen on niistä huolimatta irtisanottava sopimus, jäävät ohuiksi, katsotaan oikeuskanslerinviraston lausunnossa.
Oikeuskanslerinviraston mukaan kyseistä esitystä tulee ”monin paikoin vielä täsmentää jatkovalmistelussa”.
Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen korostaa, että ”ehdotettu yleissopimuksen irtisanominen on merkittävä toimi, vaikkakin se kiinnittyy sinänsä tärkeisiin ja hyväksyttäviin perusteisiin Suomen puolustuksen tarpeiden sekä Suomen itsenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden turvaamiseksi.”
Jääskeläinen painottaa lausunnossaan ”kattavien perusteluiden merkitystä”, ja toteaa tämän jälkeen lähes identtisesti saman kuin oikeuskanslerinvirasto:
– Esitysluonnoksessa on monin kohdin selostettu sopimuksen irtisanomisen erilaisia haitallisia vaikutuksia. Sen sijaan perustelut siitä, miksi Suomen on niistä huolimatta irtisanottava sopimus, jäävät hyvin ohuiksi.
Puola ja Baltian maat jo irtautumassa
Puolustusvoimien selvitystä sivutaan hallituksen esitysluonnoksessa niukasti. Luonnoksessa todetaan, että ”selvityksen mukaan jalkaväkimiina on yksinkertainen ja kustannustehokas ase, jolla on mahdollista tehokkaasti täydentää puolustusvoimien muita suorituskykyjä osana Suomelta edellytettyä kykyä pitkäkestoiseen sodankäyntiin kansallisin voimavaroin ja osana Natoa.”
Selvitykseen viitaten todetaan luonnoksessa edelleen, että ”jalkaväkimiinoilla on useita käyttötarkoituksia, eikä niitä voida täysin korvata muilla järjestelmillä.”
Hallituksen linjauksen on kerrottu perustuvan Puolustusvoimien selvityksen lisäksi puolustus- ja ulkoministeriöiden virkavalmisteluun. Ottawan miinaopimuksesta irtisanoutuminen edellyttää hallituksen esitystä. Irtisanomisesta päättää tasavallan presidentti sen jälkeen, kun eduskunta on antanut suostumuksensa sopimuksen irtisanomiseen.
Irtisanominen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun sopimuksen tallettajana toimiva YK:n pääsihteeri on vastaanottanut irtisanomiskirjan.
Suomi liittyi jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen vuonna 2012. Puolustusvoimilla oli kyseisen sopimuksen kieltäviä miinoja noin miljoona kappaletta. Ne tuhottiin vuosina 2012–2015.
Ottawan sopimukseen kuuluvia maita on 165 ja sen ulkopuolella on 32 valtiota, joiden joukossa muun muassa Venäjä ja Yhdysvallat.
Nykyisessä turvallisuusympäristön muutoksessa Puola sekä Baltian maat ovat ilmoittaneet käynnistävänsä valmistelut sopimuksesta irtautumiseksi.
Nämä tahot vastustavat, he kannattavat
Lausuntokierroksella näkemykset miinasopimuksesta irtautumisen osalta jakaantuivat puolesta ja vastaan. Irtautumista vastustivat sellaiset tahot, kuten ICBL-Suomi (yhteistyöelin maamiinojen kieltämiseksi), Rauhanliitto ja UNICEF.
Suomen Punainen Risti arvioi, että esitysluonnoksen perustelut ovat niin puutteelliset, ettei sitä tule tässä muodossa antaa eduskunnalle:
– Luonnoksessa esitetyt yleiset tai yksityiskohtaiset perustelut eivät riittävästi kata niitä argumentteja, jotka irtisanomisen perusteluina on julkisuudessa esitetty.
Suomen Punaisen Ristin mielestä luonnoksesta puuttuvat muun muassa henkilömiinojen käyttöön liittyvät varotoimenpiteet sekä selvitys siitä, onko henkilömiinat – vastoin aiempia arvioita – todettu Suomen puolustukselle kriittiseksi suorituskyvyksi.
Moni muukin taho lausuntokierroksella viittasi puolustusvoimien vielä 2023 esillä olleisiin kantoihin, ettei jalkaväkimiinoja pidetä kriittisenä ja välttämättömänä suorituskykynä ja että ne on kyetty korvaamaan muulla tavoin.
Miinasopimuksesta irtautumista kannattivat monet maanpuolustukseen kytköksissä olevat tahot, kuten Upseeriliitto, Suomen Reserviupseeriliitto (RUL) sekä Naisten Valmiusliitto.
– RUL vastusti jo vuonna 2011 Suomen liittymistä Ottawan sopimukseen muun muassa eduskunnan puolustusvaliokunnalle antamassaan lausunnossa. Liiton näkemyksen mukaan sopimus, joka kieltää jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin ja tuotannon, heikentää Suomen puolustusta eikä ole taloudellisestikaan perusteltavissa, huomautti Reserviupseeriliitto lausunnossaan.
Liiton mukaan esitys Ottawan sopimuksesta irtautumiseksi on ”tärkeä, tarpeellinen ja ajankohtainen nykyisessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa.”
Naisten Valmiusliitto katsoo omassa lausunnossaan luottavansa siihen, että vastuullisesti ja nykyteknologiaa käyttämällä jalkaväkimiinojen sijoittaminen voidaan dokumentoida tarkasti.
Upseeriliitto korostaa RUL:n tavon myös vastustaneensa Ottawan sopimuksesta irtautumista jo vuonna 2011 puolustusvaliokunnalle antamassaan lausunnossa. Siinä Upseeriliitto oli tuonut esiin, että jalkaväkimiinat ovat omaa maataan puolustavalle Suomelle ”erittäin kustannustehokas ase” ja että jalkaväkimiinojen käyttö on Suomessa ”hyvin koulutettua ja hallittua”.
Upseeriliiton puheenjohtajan Ville Viidan kirjoittamassa lausunnossa viitataan myös taannoiseen jäsenkyselyyn, jonka mukaan 86 prosenttia vastaajista katsoi Ottawan sopimuksen heikentävän Puolustusvoimien kykyä puolustaa koko valtakuntaa.
Entä miinojen valmistus Suomessa?
Ottawan sopimuksesta irtautumiseen liittyen on julkisuudessa keskusteltu mahdollisuudesta valmistaa jalkaväkimiinoja Suomessa. Puolustus- ja ilmailuteollisuus PIA ry:n Tuija Karanko ottaa tähän kantaa yhdistyksen lausunnossa:
– Ottawan sopimuksella kiellettyjen jalkaväkimiinojen tuottajia on vain vähän ja niistäkin suurin osa maissa, joista Suomi ei luultavasti miinoja ostaisi. Todennäköisintä siten olisi, että miinat tai niiden keskeiset komponentit pyrittäisiin kehittämään ja tuottamaan Suomessa. Huoltovarmuuden kannalta on tärkeää, että miinojen suunnittelu- ja tuotantokykyä olisi Suomessa, jotta niitä kyettäisiin tuottamaan myös poikkeusoloissa, Karanko kirjoittaa.
Vaikka suomalaisella teollisuudella on kyky kehittää ja valmistaa uusia tai perinteisiä jalkaväkimiinoja, ei asia ole yritysten näkökulmasta yksinkertainen, korostetaan lausunnossa.
– Yritykset ovat asiakassuhteissaan, rahoitussopimuksissaan ja tarjouskilpailuissa sitoutuneet siihen, etteivät ne tuota asevalvontasopimuksilla kiellettyjä tuotteita. Kehitystyöhön ja tuotantoon ryhtymistä harkitaan siten paitsi liiketoiminnan jatkuvuuden myös mahdollisen mainehaitan, rahoituksen saatavuuden sekä kansainvälisten verkostojen ja mahdollisuuksien valossa, huomauttaa Pia ry lausunnossaan.
Puolustus- ja ilmailuteollisuus painottaa, että kotimaassa valmistettu jalkaväkimiina-ase edellyttää Puolustusvoimien ja teollisuuden läheistä yhteistyötä ja puolustusvoimien pitkäaikaista asiakassitoutumista.
– Mahdollinen kotimainen tuotanto edellyttää myös valtionhallinnon laajempaa tukea kansainvälisen poliittisen hyväksymisen saamiselle miinojen tuottajille sekä muun muassa vientivalvontalinjausten tarkastelua.