Helsingin Sanomat uutisoi 27.2. huolestuttavasta ilmiöstä. Suomessa on yli 140 000 työikäistä henkilöä, jotka eivät ole töissä, työttöminä, työkyvyttömyyseläkkeellä tai opiskelemassa. Heitä on selkeästi enemmän kuin esimerkiksi pitkäaikaistyöttömiä, joita puolestaan on yhteensä noin 100 000 henkilöä. Tästä työelämästä kadonneiden ilmiöstä, sen syistä ja seurauksista on keskusteltu julkisuudessa aivan liian vähän.
Joukossa on esimerkiksi lapsuudenkodissa asuvia aikuisia, joiden toimeentulo ei koostu ansiotulosta tai työttömyyskorvauksista, satunnaisia töitä tai vaihtokauppoja tekeviä maaseudulla asuvia, asunnottomia ja eri syistä syrjäytyneitä. Lisäksi yli 54 000 henkilön osalta on täysin hämärän peitossa, mitä he tekevät ja miten tulevat toimeen.
Helsingin Sanomien juttu pohjasi selvitykseen, jossa Ylen tilaama konsultti oli hyödyntänyt Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastoa ja tulorekisteriä. Aineistosta oli puhdistettu esimerkiksi asevelvollisuutta suorittavat ja pääomatuloilla elävät.
Monen tähän joukkoon kuuluvan elämässä on tummia sävyjä, toteutumattomia haaveita ja haudattuja unelmia. Jo pelkästään inhimillisesti ajatellen on tärkeää, ettei kukaan joudu luovuttamaan tai astumaan tahtomattaan sivuosan esittäjän rooliin yhteiskunnassa. Suomea kohtaa samaan aikaan kasvava työvoimapula, ikäluokkien pienentyminen ja huoltosuhteen heikkeneminen. Meidän on siis monestakin syystä tunnettava nykyistä paremmin työelämän ulkopuolella olevat ihmiset. Heidän tarinoidensa ja elämänsä tunteminen on avain siihen, että yhteiskunnassa voidaan vastata paremmin heidän tarpeisiinsa. Hyvin tunnettu intiaanien sananlasku ”Älä tuomitse naapuriasi ennen kuin kävelet kaksi kuunkiertoa hänen mokkasiineissaan” sopii myös tämän ilmiön käsittelemiseen.
Tarvitsemme siis lisää tahtoa, päättäväisyyttä ja tutkimustietoa, jotta pääsemme syvemmälle näiden keskenään hyvin erilaisten ihmisten elämään. Meidän tulee löytää uusia tietoon ja kokemukseen perustuvia keinoja tarjota elämän uusia alkuja ihmisille, joiden polut ovat kulkeneet syystä tai toisesta tavanomaisesta poikkeavia reittejä. Meillä on jo paljon esimerkiksi kolmannen sektorin ja kirkon järjestöjä, jotka tekevät korvaamatonta työtä syrjässä kulkevien auttamiseksi. Näiden järjestöjen osaamista on hyödynnettävä entistä enemmän ongelmien ratkaisemiseksi.
Jokainen ihminen ja hänen elämänsä on arvokas, eikä yhdenkään ihmisen arvo riipu hänen suoritteistaan. Jokaisella ihmisellä on lahjoja ja kykyjä, jotka hän voi tuoda yhteiseen koriin. Mahdollisuus sosiaalisesti rikkaaseen elämään, opiskeluun ja työntekoon on oltava aivan jokaisen ulottuvilla, huolimatta kivistä elämän poluilla.
