Europarlamentaarikko ja Sininauhasäätiön hallituksen puheenjohtaja Maria Ohisalo (vihr.) vastaa esitettyihin näkemyksiin siitä, etteikö eurooppalainen asuntokriisi olisi todellinen.
Hän viittaa Aalto-yliopiston kaupunkitaloustieteen professori Tuukka Saarimaan lausuntoihin, joiden mukaan korkeat asumiskustannukset eivät ole syynä asuntokriisiin. Hänen mukaansa korkeat asumiskustannukset piinaavat koko Euroopan sijaan vain suurkaupunkeja. Saarimaa korosti myös, että valtion tukema asuntotuotanto ei ole ratkaise asumisen kalleutta. Verkkouutiset kertoi Saarimaan näkemyksistä tässä jutussa.
Ohisalo huomauttaa, että Eurostatin tilastojen mukaan vuoden 2010 ja vuoden 2025 ensimmäisen neljänneksen välillä asuntojen hinnat nousivat EU:ssa 57,9 prosenttia ja vuokrat 27,8 prosenttia. Kustannusten nousu on tolkutonta.
– Tämä on johtanut siihen, että miljoonat ihmiset Euroopassa tuskailevat asumisen haasteiden kanssa. Asuntopula on todellisuutta ja monet pienituloiset, mutta myös keskituloiset ja perheelliset, ovat jo helisemässä asumiskustannusten takia, Ohisalo vastaa Saarimaalle antamassaan vastineessa.
Hänen mukaansa on totta, että korkeat asumiskustannukset ovat erityisesti suurkaupunkien ongelma, sillä maaseudulla asumisen haasteet ovat monesti toisenlaiset. Lisäksi asunnottomuus on keskittynyt myös Suomessa suurille kaupunkialueille.
– Tiedämme, että Euroopassa yli 1,3 miljoonaa ihmistä on asunnottomina, näistä 400 000 on lapsia. Mielestäni tätäkin voidaan pitää kriisinä ja syvänä epäonnistumisena useilta hyvinvoivilta yhteiskunnilta.
Siinä Ohisalo on Saarimaan kanssa samaa mieltä, että liian vähäinen asuntotarjonta kysyntään nähden on iso ongelma.
– Vaikka Saarimaa näin antaa ymmärtää, emme [Sininauhasäätiön toimitusjohtajan Kimmo] Karvosen kanssa kuitenkaan [Helsingin Sanomissa julkaistussa] tekstissämme väitä, että pelkästään valtion tukema asuntotuotanto ratkaisisi koko ongelmaa tai takaisi hintojen laskua. Sen sijaan vetoamme nykyisen sekoittavan mallin hyötyihin ja siihen, että kaikki rakentaminen, myös yksityinen, on erittäin vähäistä Suomessa tällä hetkellä.
Tämä tulee Ohisalon mukaan pidemmällä aikavälillä syventämään asuntopulaa muun muassa Helsingissä.
– Juuri nyt kun kaikki rakentaminen sakkaa, valtion tukemalla tuotannolla oltaisiin voitu pitää yllä tarjontaa, mutta myös tukea työllisyyttä ja rakennussektoria laajemminkin.
Ohisalon mielestä on vaarallista typistää asuntokriisi vain asuntopulaksi suurilla kaupunkialueilla.
– Asuntokriisiä syventävät myös muun muassa vanhentunut, jopa terveydelle vaarallinen asuntokanta, leikkaukset sosiaaliturvaan ja ihmisten toimeentuloon, kasvava työttömyys, energiasyöpöt asunnot (keskellä ilmasto- ja energiakriisiä, jossa fossiilienergiasta pitää päästä pian eroon) sekä pula erityisryhmille, esimerkiksi vammaisille ja ikäihmisille, sopivista asunnoista, Ohisalo luettelee.
Hänen mukaansa eurooppalaisittain on myös tunnistettu asuntomarkkinoiden finansialisoituminen, jossa asumisesta on perusoikeuden sijaan tullut enemmän ”sijoitustuote institutionaalisille sijoittajille, ja millä on myös vaikutuksensa asumisen hinnan nousuun”.
– Kuulen mielelläni Saarimaalta esimerkkejä maista, joissa asumisen hinnan laskua tai asunnottomuuden poistamista on saatu aikaan vain yksityisellä asuntotuotannolla.
