[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”mahla” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Lapsuudenkodin pihalla oli kymmeniä koivuja, ja terveystietoisia kun oltiin, mekin tietysti innostuimme mahlan keruusta. Kun keväällä koivujen ympäriltä oli lumi sulanut, muutamaan koivuun porattiin reikä, josta mahla sai valua putkea pitkin astiaan. Sitä sitten juotiin terveysjuomana, kunnes perheen siitepölyallergikkojen kurkkua alkoi kihelmöidä ja kuristaa.
Koivun mahla ei siis selvästikään sovi allergikoille, eikä se nykytieteen valossa ole varsinainen terveysjuomakaan. Mahlan terveysvaikutuksia julistetaan toki monilla hyvinvointipalstoilla joko suorasanaisesti tai peitellysti. Tässä kaksi esimerkkiä ulkomaisista koivunmahlamainoksista, joiden viestiin kannattaa suhtautua varauksella:
- Koivunmahla on täynnä aminohappoja, mineraaleja, entsyymejä, proteiineja, antioksidantteja ja vitamiineja. Se on kookosveden tavoin detox-juoma, joka tehoaa vaikkapa edellisenä iltana hankittuun päänsärkyyn.
- Vaikka tutkimusta on tehty rajoitetusti, mahlalla voi olla useita terveyshyötyjä. Mahla on hyvä monien ravintoaineiden lähde. Mahla tarjoaa lukuisia ravinteita, erityisesti vitamiineja ja mineraaleja. Historiallisesti merimiehet joivat sitä jopa torjuakseen keripukkia.
Menneinä aikoina se on varmaan ollutkin sekä energia- että terveysjuoma, kun tuoreen ruoan puutteesta kärsivä keripukkinen kansa on keväisin etsinyt kiihkeästi vähäisiäkin C-vitamiinin ja sokerin lähteitä. Koivujen keväisin valuttama mahla on ollut tärkeä lisäravinne, jota pohjoiset kansat ovat hyödyntäneet ikiajoista lähtien. Mahlan käyttö on ollut yleistä eri lähteiden mukaan käytännössä kaikkialla, missä koivumetsät suhisevat, eli ainakin Venäjällä, Valko-Venäjällä, Ukrainassa, Latviassa, Virossa ja Suomessa sekä Aasian maista ainakin Koreassa, Japanissa ja Kiinassa.
Mahla sisältää C-vitamiinia tutkimusten mukaan noin 7 mg desilitraa kohden. Nykypäivän C-vitamiinin saantisuositus on 75 mg/vrk, eli päivän C-vitamiinitarve on täyttynyt noin litrasta mahlaa. Nykyisestä ruokavaliosta saamme C-vitamiinin kuitenkin paljon helpommalla esimerkiksi appelsiinista (50 mg/dl) tai mustaherukasta (130 mg/dl). Näihin verrattuna mahlan C-vitamiinipitoisuus on vaatimaton, joskin vitamiinin puutteesta kärsivälle merkittävä.
Energian tai muiden ravintoaineiden osaltakaan mahla ei ole nykyisten ruoka-aineiden veroinen. Koivumahlassa on muutama gramma sokeria litraa kohti ja aminohappoja joitakin gramman kymmenesosia ja kivennäisaineita – erityisesti kalsiumia ja kaliumia yhteensä 10-50 milligrammaa desilitraa kohden. Esimerkiksi maidossa näitä kivennäisaineita on noin kymmenkertainen määrä. Yleisimmät sokerit ovat glukoosi ja fruktoosi, joiden molempien pitoisuudet vaihtelevat 2-4 gramman välillä. Sokeripitoisuus on siis huomattavasti pienempi kuin limsoissa ja mehuissa, joiden sokeripitoisuudet ovat jopa kymmenkertaisia mahlaan verrattuna.
Nykyisinä yltäkylläisyyden päivinä emme tarvitse mahlaa sen sisältämien ravintoaineiden vuoksi. Sen sijaan se näyttää olevan ehtymätön uusien reseptien lähde ja siten ruokakulttuurimme rikastuttaja. Mahlaa nautitaan juomana, mutta sitä keitetään myös siirapiksi vaahterasiirapin tapaan. Ruoka-artesaanit valmistavat mahlasta esimerkiksi kombuchaa, hyytelöitä ja etikoita. Mahla näyttää myös olevan suosittu alkoholijuomien raaka-aine, sillä tarjolla on ainakin mahlaolutta, -viiniä, -simaa ja -viinaa.
Mahla on maultaan hennon makea ja miedosti hapokas. Tämä johtuu mahlan sokereista ja hedelmähapoista, joita mahlassa on myös puolisen grammaa litraa kohden. Hyvälaatuisessa mahlassa on myös kevyt koivuinen aromi, joka puhuttelee varmasti jokaista pohjoisen luonnon ystävää. Onhan se myös luonnon tarjoama mystinen elämän neste, joka voi tarinana olla jopa ravintoaineita vahvempi kevään voimaannuttaja.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
[vc_row][vc_column][vc_column_text][avatar user=”anu-hopia” size=”medium” align=”center”]Anu Hopia on elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa. Kirjoittanut ja luennoinut kokkauksen kemiasta 1990-luvun puolesta välistä.[/avatar][/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
Lisää Anu Hopian ruoka-artikkeleita
[verkkojulkaisut tag=”anuhopia”]