Maakunta – mitä kaikkea yksi suomen kielen sana voikaan meille itse kullekin merkitä. Maakunta on yhtaikaa multaa ja kansallismaisemaa, kaipuuta rakkaille konnuille sekä niitä paljon puhuttuja hallinnon himmeleiden kantavia rakenteita.
Itselleni maakuntalehdet ovat aina olleet suomalaisuuden erilaisina kuvina äärimmäisen tärkeitä. Maakuntalehdet ovat historialtaan ja olemukseltaan eronneet toisistaan huomattavasti enemmän kuin maakuntalaulut – ja se on paljon se.
Olen huolissani ja tyytymätön. Maakuntalehtien omistus on keskittynyt sellaisiin käsiin, joissa yksittäisten maakuntien ominaispiirteillä on yhä vähemmän merkitystä. Pelkään, että tämä heijastuu maakuntien kehitysmahdollisuuksiin ja latistaa sekä pahimmillaan vääristää maakuntahenkeä.
Älkää ymmärtäkö väärin. Maakuntalehdissä tehdään myös hyvää ja tärkeää työtä. Samalla on rehellisesti todettava, että on maakuntia, joissa suuri joukko lehtien perinteisistä lukijoista ei enää tunnista omia kotiseutujaan maakuntalehtensä sivuilta.
On alueita, joissa ihmiset kokevat, että maakunta on maakuntalehden tekijöiden näkökulmasta vääränlainen. Median tehtäviin kuuluu aiheellinen kriittisyys, mutta maakuntalehden ytimeen kuuluu ylpeys omasta maakunnasta. Mikäli maakuntalehden journalistinen johto menettää tuon ylpeyden, se menettää samalla myös uskottavuutensa.
Maakuntalehdistössä on aina nähty tilanteita, joissa pitkän linjan journalisti siirtyy vetovastuuseen alueelle, jossa hän ei ole aiemmin toiminut tai aiemmasta työskentelystä on hyvin pitkä aika. Suomalaisen maakuntalehdistön historia tuntee paljon onnistumisia tällaisissa muutoksissa. Kyse on poikkeuksetta nöyrästä uutteruudesta ja halusta olla läsnä koko maakunnan alueella.
Maakuntalehden vetäjän paikka ei ole itse luomassaan saapasnahkatornissa, josta käsin kirjoitellaan sormi pystyssä alaisille tarkoitettuja tekstejä. Tällainen tilanne syö uskottavuutta paitsi tekijöiltä myös omistajilta.
Maakuntalehtien omistajien ja hallitusten rooli korostuu siinä, millaisena lehti alueella koetaan. Varsin monen maakuntalehden omistus on kaikonnut kauas ja yhä harvemmalla lukijalla on tietoa siitä, ketkä yhtiöiden strategisista päätöksistä hallituksissa lopulta vastaavat.
Moni kokeneita ikäluokkia edustava suomalainen muistaa ajan, jolloin maakuntalehdet tuottivat omistajilleen rahaa kuin öljylähde. Kaupallinen printtimedia koostui Suomessa pääasiassa alueellisista monopoleista. Aivan aiheellisesti ihmiset kyselevät huoltoasemien pöydissä kooltaan ja sivumäärältään kuihtuneita julkaisuja katsellessaan, miten eri omistajaryhmät ovat leiviskänsä aikanaan käyttäneet.
Jakelun hinnan, sanomalehtipaperin hinnan ja pääasiassa kansainvälisten verkkomedioiden luoma toimintaympäristö ei ole helppo. Samalla on syytä todeta, että osassa maakuntalehdistä tästä kehityskulusta on maalattu itseään toteuttava ennuste tiedonvälityksen Bermudan kolmiona.
Auttaako maakunnallinen kaupallinen media alueensa yrityksiä ja muuta yhteiskunnallista toimintaa kehittymään? Kuinka laaja on toimintasäde, jonka maakuntalehti tunnistaa? Kattaako painettu lehti ja sen verkkosivut vain maakunnan ruutukaava-alueet silloin kun kyse on muustakin kuin onnettomuuksien uutisoinnista?
Paikallislehdillä ja maakuntalehdillä on edelleen yksi merkittävä etu puolellaan. Hyvin tehtyinä niiden sisältöä ei ole saatavissa mistään muualta eikä ainakaan kuluttajalle ilmaiseksi. Tämän asian hyödyntäminen vaatii merkittävää journalistista ymmärrystä siitä, millaisella alueella lehti ilmestyy.
Ero hyvän ja huonon maakunta- ja paikallisjournalismin välillä on poikkeuksellisen suuri ja tuo ero mitataan yhdessä ainoassa paikassa, lukijakunnan sydämissä.
Kävin taannoin yhteiskunnallista huoltoasemakeskustelua erään suomalaisen maakuntalehden sisällöstä. Turkishattuinen herrasmies kertoi lukeneensa maakuntalehteä reilut puoli vuosisataa. Hänen näkemyksensä oli kyseisen maakunnan näkökulmasta huolestuttava. Hän koki, että lehteä pyritään tekemään kaksi- ja kolmekymppisille lukijoille, pääasiassa naisille ja sillä asenteella, että ymmärtäkää nyt ihmeessä muuttaa näiltä kyliltä isompiin etelän kaupunkeihin.
