Maailma on riippuvainen muutamasta amerikkalaisesta teknologiayrityksestä. Niitä ovat muun muassa Nvidia, Apple, Microsoft, Alphabet (Google), Amazon ja Meta Platforms (Facebook, Instagram ja Whatsapp).
Harva käsittää, miten valtavia ne ovat.
Alphabet on vuonna 2015 perustettu monialakonserni, joka hallinnoi Googlea. Sen arvo on yli kymmenkertainen Suomen vuotuiseen bruttokansantuotteeseen verrattuna.
Algoritmeista tulee yhtä vahvoja kuin valtioista. Näkemyksen esitti hiljattain muun muassa Blaise Metreweli ensimmäisessä julkisessa puheessaan MI6:n eli Yhdistyneen kuningaskunnan ulkomaan tiedustelupalvelun johtajana. Arvio ei ole liioittelua.
Digiriippuvuus on arjessa ilmenevä nykyelämän ominaispiirre. Nyt ei ole helppo irrottautua amerikkalaisten teknojättien palveluista. Olemme liian riippuvaisia teknojäteistä. Luotamme liikaa niiden hyväntahtoisuuteen.
Tanskan kyberturvallisuusneuvosto varoitti viime kesänä, että amerikkalaiset yritykset voivat sulkea Tanskan tunnissa. Ei siihen Suomessakaan pidempään mene.
Myös meillä on järkevää pohtia digitaalista resilienssiä eli selviytymiskykyä. Harva haluaa kiinalaiseen tapaan hävittää amerikkalaiset teknologiayritykset pois maasta. Mutta mitä tapahtuu, jos he heittävät meidät ulos? Tämä on epätodennäköinen skenaario, mutta ei mahdoton.
Voimmeko luottaa kaikkiin digitaalisiin palveluihin, joista nyt olemme riippuvia. Ovatko ne aina saatavilla? Ja jos ovat, niin mihin hintaan?
Aiemmin mielikuvituksellisilta tuntuvia esimerkkejä vastoinkäymisistä on nähtävissä jo nyt.
Yhdysvaltain valtiovarainministeriön ulkomaisten varojen valvontavirasto asetti 20. elokuuta 2025 pakotteita kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomari Nicolas Guilloulle, joka oli jäsenenä oikeudenkäyntiä edeltävässä paneelissa, joka antoi pidätysmääräykset Israelin pääministeriä Benjamin Netanjahua ja entistä puolustusministeriä Yoav Gallantia vastaan.
Hänet listattiin niiden 15 000 ihmisten joukkoon, johon kuuluvat muun muassa Al-Qaidan terroristit, huumekartellien jäsenet ja [Venäjän diktaattori] Vladimir Putin. Guilloulla on kielto tulla Yhdysvaltoihin.
Yhdysvaltain lain mukaan pakotteet kieltävät myös kaikkia amerikkalaisia yksityishenkilöitä tai oikeushenkilöitä sekä kaikkia henkilöitä ja yrityksiä, mukaan lukien niiden ulkomaiset tytäryhtiöt, tarjoamasta hänelle palveluita. Hänet on asetettu mustalle listalle maailman pankkijärjestelmässä. Hän ei pääse sähköpostiinsa eivätkä hänen luottokorttinsa toimi. Hän ei voi edes tehdä hotellihuonevarausta.
Teknologia valui oligarkkien käsiin
Norjan kielineuvosto valitsi viime joulukuussa vuoden sanaksi tekoligark eli tekno-oligarkki.
Oligarkia eli harvainvalta (kreikaksi ὀλίγος ”harvat” ja kreikaksi ἄρχω ”hallita”) on valtiomuoto, jossa vallankäyttö on rajattu pienelle, syntyperään tai varallisuuteen perustuvalle eliitille.
Aristoteles käytti sanaa oligarkia tarkoittamaan korruptoitunutta, oligarkkien omaan etuun tähtäävää vallankäyttöä.
Teknologiaoligarkit ovat keränneet jättiomaisuuksia omistamalla hallitsevia teknologiayrityksiä, jotka operoivat digitaalisia alustoja ja kehittävät tekoälyä.
Lähes täydellisen digitaalisen teknologian hallinnan ansiosta heillä on suuri vaikutusvalta kaikkialla maailmassa. He saavat vaikutusvaltaa myös läheisten yhteyksien kautta vaikutusvaltaisiin poliitikkoihin.
Esimerkki tästä näkyi, kun useat kuuluisimmista teknologiaoligarkeista asettuivat Donald Trumpin taakse, kun hän virkautui Yhdysvaltain presidentiksi viime tammikuussa. Yhteiskunta, joka on riippuvainen suurten teknologiayritysten ratkaisuista, on haavoittuvainen.
Digitalisaatio on aiheuttanut lukuisia myönteisiä ominaisuuksia ihmisten, yritysten ja julkishallinnon elämään. Myös kääntöpuolista pitäisi olla perillä. Nyt on aika herättää keskustelua digitaalisesta itsemääräämisoikeudesta.
Digitaalinen autonomia eli itsemääräämisoikeus tarkoittaa yksilön, yhteisön tai organisaation kykyä hallita omaa digitaalista toimintaympäristöään – eli sitä, miten dataa, teknologiaa ja digitaalista infrastruktuuria käytetään, tuotetaan ja omistetaan. Kyse on kyvystä tehdä itsenäisiä, tietoisia ja riippumattomia päätöksiä digitaalisen teknologian käytöstä.
Siihen sisältyvät esimerkiksi: datansuvereniteetti, teknologinen riippumattomuus, infrastruktuurin hallinta sekä kyky suojautua.
Datansuvereniteetti: oikeus omistaa ja kontrolloida omaa dataa. Nyt olemme luopuneet omasta datastamme veloituksetta. On korkea aika pyrkiä veloittamaan amerikkalaisia teknojättejä luomastamme datasta.
Teknologinen riippumattomuus: mahdollisuus valita ja käyttää teknologioita ilman pakkoa tai ulkoista riippuvuutta. Pitää voida irrottautua palveluista ilman kohtuuttomia seurauksia.
Siirtyminen yhdestä palvelusta toiseen on nyt liian vaikeaa. Yhteentoimivuus (interoperability) ei toimi. Käyttäjien tulee voida siirtää datansa, kuvansa ja viestintänsä yhdestä palvelusta helposti toiseen. EU voisi vaatia yhteentoimivuutta yhdysvaltalaisilta toimijoilta voidakseen toimia täällä.
Infrastruktuurin hallinta: mahdollisuus hallita tai tuottaa itse kriittisiä digitaalisia palveluja, kuten pilvipalvelut, tietoliikenne, identiteettijärjestelmät. Oikeusministeriö siirtää ensi vuoden eduskuntavaalien vaalitietojärjestelmän pilvipalveluun, joka sijaitsee Ruotsissa Amazonin datakeskuksessa. Tämä ei ole loppuun saakka harkittu ratkaisu, vaan häkellyttävän sinisilmäinen.
Kyky suojautua: suoja valvonnalta, manipuloinnilta ja digitaaliselta pakottamiselta. Nyt digijättien asiakas on vailla tätä suojaa.
Amerikkalaiset yritykset tarjoavat 70 prosenttia kaikista EU:n pilvipalveluista. Kolme amerikkalaista yritystä – Amazon, Google ja Microsoft – voivat sulkea mantereen digitaalisesti. Yhdysvaltalaisilla yrityksillä ja epäsuorasti Yhdysvaltain hallituksella on kohtuutonta valtaa eurooppalaisiin yrityksiin ja hallituksiin.
Menetimme itsemääräämisoikeuden teknojäteille
Yhteiskunta on digitaalisesti autonominen, kun se ei ole kriittisesti riippuvainen ulkomaisista teknologiayrityksistä, se voi suojata digitaalisen infrastruktuurinsa, se hallitsee digitaalisen identiteetin, tietoliikenteen ja datan säilytyksen perusasiat sekä kykenee asettamaan sääntöjä digitaaliselle toiminnalle. Ja kykenee tehokkaasti valvomaan sääntöjen noudattamista.
Digitaalinen autonomia on kyky hallita ja kontrolloida omaa digitaalista toimintaa, dataa ja teknologiaa ilman pakkoa tai ulkoisesta riippuvuudesta johtuvia rajoitteita.
Mitä haittaa yksilöille ja yhteiskunnille on siitä, että näillä ei ole digitaalista itsemääräämisoikeutta?
Digitaalisen itsemääräämisoikeuden puute aiheuttaa vakavia haittoja sekä yksilöille että yhteiskunnille.
Haitat yksilöille ovat lukuisat: Yksityisyyden menetys, manipulaatio ja profilointi, syrjintä ja eriarvoisuus, turvattomuus ja identiteettiriskit, luottamuksen heikkeneminen.
Ilman itsemääräämisoikeutta yksilön henkilötietoja kerätään, yhdistellään ja myydään vailla todellista suostumusta. Tämä voi johtaa jatkuvaan valvontaan ja yksityiselämän kaventumiseen.
Algoritmit voivat ohjata ihmisten käyttäytymistä (esim. ostaminen, äänestäminen, mielipiteet) ilman että he tiedostavat sitä. Tämä heikentää autonomista päätöksentekoa. Datapohjaiset järjestelmät voivat kohdella yksilöitä epäreilusti (esimerkiksi luottopäätökset, työnhaku), eikä yksilöllä ole keinoja vaikuttaa tai saada selitystä päätöksille. Tietovuodot ja identiteettivarkaudet lisääntyvät, kun ihmisillä ei ole hallintaa omiin tietoihinsa. Epäselvyys siitä, kuka tietoja hallitsee ja mihin niitä käytetään, vähentää luottamusta digitaalisiin palveluihin.
Digitaalisen itsemääräämisoikeuden puute aiheuttaa moninaisia haittoja yksilöiden ohella myös yhteiskunnille: demokratia heikkenee, valta keskittyy, sosiaalinen polarisaatio lisääntyy, taloudellinen epätasa-arvo syvenee, innovaatiot vääristyvät.
Jos kansalaisten tietoja käytetään vaalivaikuttamiseen tai mielipiteiden manipulointiin, demokraattinen päätöksenteko vaarantuu. Digitaalinen valta keskittyy harvoille suuryrityksille tai valtioille, mikä heikentää kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Algoritmit voivat vahvistaa kuplautumista ja vastakkainasettelua, mikä heikentää yhteiskunnallista koheesiota. Dataan perustuva talous hyödyttää lähinnä niitä, joilla on pääsy dataan ja kyky hyödyntää sitä. Teknologiaa kehitetään yritysten etujen, ei kansalaisten hyvinvoinnin ehdoilla, mikä voi johtaa eettisesti kestämättömiin ratkaisuihin.
Ilman digitaalista itsemääräämisoikeutta yksilöiden vapaus, yksityisyys ja yhdenvertaisuus heikkenevät, ja yhteiskunnissa demokratia, luottamus ja oikeudenmukaisuus kärsivät.
Poliitikkojen pitää asettaa digiautonomia kansalliseksi tavoitteeksi.
