Suomalaisilla lojuu varastoissa ja komeroissa edelleen suuri määrä vanhoja ja tarpeettomaksi jääneitä vinyylilevyjä. Jos levyjä ei enää kuuntele, ne kannattaa laittaa kierrätykseen. Ennen levyistään luopumista kannattaa kuitenkin selvittää, voisiko niillä olla jälleenmyyntiarvoa.
Vaikka suurin osa ihmisistä kuuntelee musiikkinsa nykyään sähköisistä suoratoistopalveluista, levynkeräilijät ovat valmiit maksamaan vanhoista vinyylilevyistä tuntuviakin summia. Parhaimmillaan vanhoista levyistä maksetaan jopa tuhansia euroja.
Tamperelaisen levykauppa Aikakoneen omistajan Mika Tammisen mukaan eniten levyn hintaan vaikuttavia tekijöitä ovat kysyntä ja tarjonta. Pelkkä pieni painosmäärä ja harvinaisuus ei tee levystä arvokasta, jos kukaan ei halua ostaa sitä.
Vinyylilevyjen kohdalla levyn kunnolla on suuri merkitys sen jälleenmyyntiarvoon. Tässä keskeisessä roolissa ovat myös levyn kannet. Vaikka kyseessä olisikin haluttu ja harvinainen levy, heikkokuntoisena sen jälleenmyyntiarvo voi pudota vain murto-osaan.
– Kunto on A ja O, mikä määrää tuotteen hinnan, Tamminen huomauttaa Verkkouutisille.
Levyn ja kansien kunnolla on sitä suurempi merkitys levyn arvoon, mitä kalliimmasta levystä on kyse.
Hänen mukaansa käytettyjen vinyylilevyjen kauppa on jatkunut viime vuosina tasaisena. Suurin osa levyistä liikkuu alle kymmenen euron ja noin 20 euron välillä.
Harvinaisuuksista maksetaan jopa tuhat euroa
Tammisella on antaa myös esimerkkejä suomalaisista vinyylilevyistä, joista ollaan valmiita maksamaan suuriakin summia. Hyväkuntoisista yksilöistä on maksettu parhaimmillaan jopa yli tuhat euroa.
– Yleensä kalleimmat suomalaiset levyt ovat olleet 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun progressiivista rockia ja sen ajan hard rockia.
Esimerkkeinä hän mainitsee Elonkorjuun Harvest Timen, Kalevalan People No Names ja Session -yhtyeen Unikuvan. Muita arvokkaita suomalaisia vinyylilevyjä ovat esimerkiksi Paroni Paakkunaisen Plastic Maailma ja Eero Koivistoisen The Original Sin ja Wahoo! sekä Haikara -yhtyeen albumit Haikara ja Geafar.
Tammisen mukaan maailmalla kysyttyjä ovat myös suomalaiset HC-punklevyt 1980-luvun alkupuolelta. Esimerkkeinä ovat Terveet Kädet -yhtyeen kaksi ensimmäistä EP-levyä ja Rattus-yhtyeen alkupään tuotanto.
– Siitä genrestä löytyy muitakin arvokkaita levyjä, Tamminen kertoo.
Maailmalla arvokkaimpien vinyylilevyjen hinnat ovat nousseet useisiin tuhansiin euroihin. Tammisen mukaan Suomessa hintataso on ollut maltillisempi ja hinnat liikkuvat kalleimpienkin levyjen kohdalla sadoissa euroissa.
Poikkeuksiakin on. Esimerkkinä Tamminen mainitsee Wigwam -yhtyeen albumin Hard N’ Horny ensimmäisen painoksen. Levystä tekee arvokkaan sen, että sen ensimmäisessä 400 kappaleen painoksessa oli yhtyeen jäsenten itse käsin piirtämät kannet.
– Jos siitä levystä löytyy erittäin siisti kappale, voidaan puhua jo nelinumeroisesta luvusta, Tamminen sanoo.
Yksi keräilijöiden keskuudessa haluttu levy on myös Hurriganesin Roadrunner -albumin ensimmäinen vinyylipainos vuodelta 1974. Levystä on tullut keräilyharvinaisuus siksi, että alkuperäisessä painoksessa kannen valokuvaajan Risto Vuorimiehen nimi oli virheellisesti muodossa ”Risto Vuoromies”. Myöhemmissä painoksissa kuvaajan nimi on kirjoitettu oikein.
Myös ulkomaisista levyistä ollaan valmiita maksamaan suuria summia. Esimerkkinä Tamminen mainitsee yhdysvaltalaisen Vertigo -levymerkin, joka on maailman kerätyin levymerkki. Erityisen kiinnostuneita keräilijät ovat levymerkin vuosien 1969–1973 julkaisemista levyistä. Näitä kutsutaan myös ”Spiral Vertigon” levyiksi levymerkin spiraalia muistuttavan logon takia.
– Sieltä löytyy kalliita levyjä, kuten Linda Hoylen Pieces of Me, Cressidan Asylum ja Dr. Z:n Three Parts to My Soul.
Huippukuntoisina edellä mainituista levyistä voidaan Tammisen mukaan maksaa noin tuhat euroa.
Kansainvälisillä markkinoilla harvinaisten levyjen hinnat voivat nousta vieläkin korkeammalle. Esimerkiksi Dr. Z:n Three Parts to My Soulista on maksettu Discogs -palvelussa parhaimmillaan yli 4 600 euroa.
Kaikki levyt eivät ole arvokkaita
Levyjään myyvän kannattaa muistaa se, että kaikki vinyylilevyt eivät ole arvokkaita. Esimerkkinä Tamminen mainitsee suomalaiset iskelmälevyt.
– Jos ne menevät kaupaksi, silloinkin niiden hinta on muutaman euroa.
Myös eri esittäjien kappaleista kootut kokoelmalevyt menevät huonosti kaupaksi, yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Tamminen mainitsee esimerkkinä myös ulkomailta tuodut niin sanotut matkamuistolevyt.
– Niitä tuotiin aikanaan matkamuistoksi esimerkiksi Rhodokselta. Niillä ei käytännössä ole minkäänlaista arvoa.
Myös huonokuntoisia levyjä on vaikeaa saada kaupaksi. Ainakaan hyvään hintaan.
– Jos esimerkiksi singlelevystä puuttuu alkuperäinen kuvakansi tai se on huonossa kunnossa, levyllä ei käytännössä ole mitään arvoa.
Esimerkkinä hän mainitsee myös vanhat Raha-automaattiyhdistyksen (RAY, fuusioitui sittemmin osaksi Veikkausta) jukebox-singlet eli niin sanotut rahis-singlet. Usein tällaiset levyt ovat niin kuluneita ja puhki soitettuja, ettei niillä yleensä ole enää jälleenmyyntiarvoa.
Vuosituhannen vaihteen vinyyli voi olla yllättävän arvokas
Ensimmäiset LP-levyt valmistettiin vuonna 1948 ja ne alkoivat yleistyä hiljalleen 1950-luvun aikana. Tammisen mukaan vinyylilevyn julkaisuajalla on merkittävä vaikutus sen arvoon.
– Esimerkiksi 1950-luvun loppupuolen hyväkuntoisista jazz-levyistä ja 1960-luvun alkupuolen huippukuntoisista levyistä maksetaan hyvin.
Vinyylilevyjen kulta-aika oli 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin levyjen painosmäärät olivat myös suurimpia. CD-levyjen nopea yleistyminen 1990-luvun alussa johti siihen, että vinyylilevyjen myynti romahti äkillisesti. Samalla vähentynyt kysyntä johti painosmäärien pienenemiseen ja lopulta vinyylilevyjen julkaisun lopettamiseen.
1990-luvun alun jälkeen vinyylilevyjä julkaisivat vain yksittäiset artistit ja yhtyeet. Myös niiden painosmäärät olivat pieniä.
– Sanoisin, että vuosien 1995–2015 välillä julkaistuilla LP-levyillä voi olla yllättävän suuri arvo.
Suuren keräilyarvon taustalla on se, että kyseisenä ajankohtana vinyylilevyjä julkaistiin vain vähän. Tämä aikakausi on Tammisen mukaan poikkeuksellinen, sillä yleensä levyt ovat sitä arvokkaampia, mitä vanhempia ne ovat.
– Tällaisten vinyylilevyjen keräilyarvoa voi syödä myös se, jos niistä on julkaistu myöhemmin uusia vinyylipainoksia, Tamminen huomauttaa.
Viime vuosina vinyylilevyt ovat kokeneet ikään kuin uuden tulemisen ja levy-yhtiöt ovat alkaneet kasvissa määrin julkaista uusia albumeita myös vinyylilevyinä. Myös useista vanhoista albumeista on otettu uusia vinyylipainoksia. Verrattuna vanhempiin vinyylilevyihin uusien julkaisujen hinnat ovat pysyneet suhteellisen korkealla. Monessa tapauksessa uudesta vinyylijulkaisusta voi joutua maksamaan jopa 40–50 euroa.
– Taustalla on monia tekijöitä, kuten tuotantokustannukset ja pienet painosmäärät, Tamminen kertoo.
Näin selvität levyjesi arvon
Suomalaisilla lojuu varastoissa edelleen suuri määrä tarpeettomia vanhoja vinyylilevyjä. Millaisin keinoin ihminen voisi itse yrittää selvittää niiden mahdollisen jälleenmyyntiarvon?
Tammisen mukaan sekä suomalaisista että ulkomaisista levyistä on olemassa erilaisia hintaoppaita. Niiden avulla voi arvioida, mitä omista levyistään voisi pyytää. Nykyään käytettyjen levyjen kauppa on siirtynyt kasvavissa määrin verkkoon, joten myös verkon kauppapaikkoja voi käyttää apuna hintojen arvioinnissa. Esimerkkinä tällaisista sivustoista Tamminen mainitsee levynkeräilijöiden keskuudessa suositun Discogs -palvelun.
Vinyylilevyjen hinnan arviointi vaatii kuitenkin tarkkuutta ja asiaan perehtymistä. Etenkin niissä tilanteissa, joissa samasta albumista on olemassa useita eri painoksia. Silloin kannattaa tarkasti selvittää, mikä painos kyseisestä levystä itsellään on ja mikä on levyn sekä sen kansien kunto.
– Kannattaa myös muistaa, että esimerkiksi Discogs on myyntisivusto. Siellä on monenlaista hintaa ja monenlaista myyjää, jonka vuoksi hintoihin kannattaa aina suhtautua myös kriittisesti.
Apua arviointiin voi pyytää myös käytettyjä levyjä myyviltä levykaupoilta. Monet kauppiaat ovat myös valmiita ostamaan levyt liikkeen myytäviksi. Etenkin isompien levymäärien kohdalla se säästää omaa aikaa ja vaivaa.
– Kauppiaat ovat yleensä rehellisiä sen suhteen, mitä levyistä voisi maksaa. Tietysti kauppias ottaa aina oman osuutensa hinnasta, koska kyse on liiketoiminnasta, Tamminen toteaa.
Näistä levyistä on maksettu hyvin
Elonkorjuu – Harvest Time (1. painos, 1972), 1 500 euroa
Haikara – Haikara (1. painos, 1972), 2 350 euroa
Haikara – Geafar (1. painos, 1973), 1 200 euroa
Hurriganes – Roadrunner (1. painos, “Vuoromies”, 1974), 279,80 euroa
Kalevala – People No Names (1. painos, 1972), 1 200 euroa
Eero Koivistoinen – The Original Sin (1. painos, 1971), 500 euroa
Eero Koivistoinen Music Society – Wahoo! (1. painos, 1973), 820 euroa
Paroni Paakkunainen – Plastic Maailma (1. painos, 1971), 850 euroa
Rattus – Khomeini Rock (7” -single, 1980), 1 500 euroa
Session – Unikuva (1. painos, 1974), 495 euroa
Terveet Kädet – Rock Laahausta Vastaan (7” -EP, 1. painos, 1980), 2 099 euroa
Terveet Kädet – TK II (7” -EP, 1. painos, 1981), 1 275 euroa
Wigwam – Hard N’ Horny (1. painos, käsintehdyt kannet, 1969), 1 500 euroa
Tiedot perustuvat Discogs-palvelun tilastoihin. Listauksessa on huomioitu äänitteestä maksettu korkein hinta. Hinnat voivat vaihdella suuresti esimerkiksi levyn ja kansien kunnon mukaan.
LUE MYÖS:
Tarkista vanhat CD-levysi – tästä maksetaan jopa 150 euroa
Älä heitä pois vanhoja kirjoja – näistä maksetaan jopa tuhansia euroja
Tarkista vanhat DVD-levysi: Näistä maksetaan satoja euroja
Löytyykö sinulta vanhoja VHS-kasetteja? Näistä maksetaan jopa yli tuhat euroa
Artikkelia korjattu 9.7.2025 kello 20.31: Wigwamin Hard N’ Hornysta voidaan maksaa hyväkuntoisena nelinumeroinen, ei viisinumeroinen summa.