Monella suomalaisella lojuu edelleen varastoissaan vanhoja C-kasetteja. Useimmissa tapauksissa ne ovat muuttuneet tarpeettomiksi, ja harvalla on tallessa niiden kuunteluun vaadittavaa soitinta.
Ennen vanhojen kasettien hävittämistä tai kierrättämistä kannattaa kuitenkin selvittää, voisiko niillä olla jälleenmyyntiarvoa. Parhaimmillaan yksittäisellä kokoelmista löytyvällä harvinaisuudella voi tehdä jopa satojen eurojen tilin.
– Ensiksi pitää sanoa, että suurella osalla ei ole arvoa tai se arvo on hyvin pieni. Valtaosalle hinta asettuu 0–20 euron välille, verkossa toimivan Musiikkidivari.fi:n yrittäjä Joni Puolitaival huomauttaa Verkkouutisille.
Joistakin yksittäisistä kaseteista voidaan maksaa suurempiakin summia. Nämä muodostavat hänen mukaansa vain pienen prosentin kaikista liikkeellä olevista kaseteista.
Kasetin hinta määräytyy etenkin kahdesta asiasta
Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että jostakin kasetista tulee haluttu keräily-yksilö ja siten arvokas? Puolitaival mainitsee keskeisinä tekijöinä harvinaisuuden ja kiinnostavuuden.
Toisin sanoen kasetilla on oltava enemmän kysyntää kuin tarjontaa.
– Harvinaisuus yksistään ei luo arvoa, mutta jos siihen yhdistyy kiinnostavuus, niin arvo nousee, hän toteaa.
Silläkin on merkitystä, mitä musiikin tyylilajia kasetti edustaa. Puolitaipaleen mukaan musiikkigenreistä tällä hetkellä keräilijöitä kiinnostavat eniten vanhempi suomirock, metallimusiikki ja ulkomainen hard rock.
Konkreettisina esimerkkeinä ovat Hurriganesin, Dingon, Eppu Normaalin, Leevi and the Leavingsin ja Popedan kaltaiset esiintyjät. Ulkomaisista kaseteista Puolitaival mainitsee esimerkkinä 1970- ja 1980-luvun hard rockin ja heavy metalin. Tyypillisiä esimerkkejä ovat muun muassa Kiss, Iron Maiden, Metallica ja Whitesnake.
Jos kokoelmistasi löytyy joitakin edellä mainittujen esittäjien kasetteja, niillä todennäköisesti on kysyntää ja siten jälleenmyyntiarvoakin.
Edellä mainittujen lisäksi yksi keräilijöiden keskuudessa suosittu artisti on Irwin Goodman.
– Laajemmin voi sanoa, että se mikä kiinnostaa vinyylinä tai CD:nä, kiinnostaa myös kasettina, Puolitaival toteaa.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että näidenkin kasettien kohdalla todennäköisesti puhutaan enintään kymmenistä euroista.
Sen sijaan suomalaisella iskelmämusiikilla ei lähtökohtaisesti ole suurta keräilyarvoa. Sama pätee eri esittäjien kappaleita sisältäviin kokoelmakasetteihin, joita julkaistiin aikanaan suuria määriä.
Tällaisten kasettien arvo liikkuu verkon kauppapaikoilla korkeintaan yksittäisissä euroissa. Aina ne eivät mene kaupaksi alhaisillakaan hinnoilla.
Hinta voi nousta satoihin euroihin
Halutuimpien kasettien kohdalla hinnat voivat nousta jopa kolmenumeroisiin summiin. Puolitaipaleen mukaan arvokkain hänen myymänsä kasetti meni kaupaksi 350 eurolla. Hän ei enää muista tarkasti kasetin nimeä ja esittäjää, mutta kyseessä oli ruotsalaisen black metal -yhtyeen ainoaksi jäänyt julkaisu 1990-luvulta.
-Kun todella harvinainen virallinen julkaisu yhdistetään suureen kiinnostuneiden joukkoon, niin voidaan päästä jo suhteellisen suuriin summiin.
Kuluvan vuoden arvokkain kasetti myytiin 150 eurolla. Kyseessä oli ruotsalaisen death metal -yhtye Necrophobicin Unholy Prophecies vuodelta 1991.
Kasetin korkean hinnan taustalla on sen heikko saatavuus suhteessa kysyntään. Discogs-kauppapaikalla pienen painosmäärän demokasetin hinta on liikkunut noin 85–100 eurossa.
Tämän hetken kallein verkkokaupassa myytävä kasetti on hinnaltaan 299,90 euroa. Kyseessä on suomalaisen metalliyhtye Sentencedin varhainen Rotting Ways To Misery -demokasetti vuodelta 1991. Senkin kohdalla hintaa selittää kasetin harvinaisuus suhteessa kysyntään.
– En tiedä painosmäärää, mutta eihän näitä enää liikaa tallessa ole, Puolitaival pohtii.
Vaikka yksittäisistä kaseteista voidaankin maksaa tuntuvia summia, Puolitaival muistuttaa, että ne ovat harvinaisia. Ylivoimaisesti suurin osa kaseteista ei ole rahallisesti kovin arvokkaita.
– Jo 50 euron kasetti on poikkeustapaus.
Kansainvälisillä markkinoilla hinnat voivat hänen mukaansa nousta joskus jopa nelinumeroisiin summiin.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Näin selvität kasettiesi arvon
Monilla suomalaisilla lojuu varastoissaan edelleen suuri määrä vanhoja kasetteja. Millä tavalla voisi yrittää selvittää, onko niillä mitään jälleenmyyntiarvoa?
Yksi hyvä keino on ottaa kasettipinosta hyvälaatuinen kuva ja lähettää se asiantuntijan eli tässä tapauksessa esimerkiksi musiikkidivarin arvioitavaksi.
Kuva kannattaa ottaa niin, että siinä on näkyvissä kasettien päädyt. Silloin voidaan arvioida, mikä painos kasetista on kyseessä. Tämä on erityisen tärkeää niiden kasettien kohdalla, joista on olemassa useita eri painoksia.
Pienikokoisuus oli kasetin valtti
Ensimmäiset C-kasetit tulivat markkinoille 1960-luvulle. Formaatin kulta-ajaksi on yleisesti mielletty 1970- ja 1980-luvut. Kasetit olivat aikanaan suosituin musiikkiformaatti yhdessä vinyylilevyjen kanssa. Formaatit eivät kilpailleet keskenään vaan pikemminkin täydensivät toisiaan.
Koska suurikokoiset vinyylilevyt vaativat erillisen vinyylisoittimen, monet ostivat vinyylilevyn lisäksi samasta levystä kasettipainoksen esimerkiksi korvalappustereoita tai autostereoita varten. Tilanne muuttui vasta 1990-luvulla, jolloin CD-levy syrjäytti nopeasti molemmat formaatit.
CD-levyjen nopea yleistyminen 1990-luvulla johti nopeasti siihen, että vinyylilevyjen ja kasettien julkaisu loppui lähes kokonaan. Uusia kasettijulkaisuja tuli vielä 1990-luvun loppupuolellakin jonkun verran, mutta niiden painosmäärät jäivät pieniksi.
Vaikka C-kasetit menettivät pysyvästi asemansa suosittuna musiikkiformaattina, se on viime vuosina kokenut vinyylilevyjen tavoin eräänlaisen uuden tulemisen. Nykyään yhä useampi artisti on alkanut jopa julkaista uusia musiikkikasetteja. Vähäisen kysynnän vuoksi painosmäärät ovat kuitenkin jääneet pieniksi.
Kuinka suuri merkitys C-kasetin julkaisuajalla on sen keräilyarvoon?
– Pääasiassa kiinnostuksen kohteet on julkaistu joskus kymmeniä vuosia sitten, mutta ei ikä sinällään ole niin merkityksellinen asia. Pienet loppuunmyydyt erät lähivuosilta ovat myös kiinnostavia, Puolitaival toteaa.
Digiähky ajaa vanhojen formaattien pariin
C-kasettien uutta tulemista ei ole estänyt sekään, että formaatti häviää käytettävyydessään CD-levyille ja uudemmille digitaalisille formaateille mennen tullen. Moni kasetteja aikanaan kuunnellut muistaa, että kasetti piti aina erikseen kelata haluamaansa kohtaan. Jos samaa kasettia kuunteli monta kertaa, se saattoi fyysisesti hajota. Lisäksi sille tallennetun musiikin laatu heikkeni ajan ja kuuntelun myötä.
Sama ongelma vaivasi aikanaan suosittuja VHS-kasetteja, jotka nekin menettivät asemansa digitaalisille formaateille.
Mikä voisi selittää C-kasettien uutta tulemista? Ensimmäisenä Puolitaipaleella tulee mieleen jonkinlainen digiähky, kun digitaalisuus valtaa alan kuin alan.
– Ei vinyylilevykään käytettävyydessä digitaalisia formaatteja voita. Vaikka kaseteilla ei samalla lailla ole äänenlaatu valttina, niin se kertoo kuitenkin, että ei käytettävyys ole kaikille ykköskriteeri, Puolitaival toteaa.
C-kasettien nostalgiabuumin kohdalla onkin kyse samanlaisesta ilmiöstä kuin useiden muidenkin vanhojen formaattien kohdalla. Sama ilmiö näkyy esimerkiksi VHS-kasettien kohdalla, joita monet keräilevät lähinnä nostalgian tunteen takia. Monelle vanhat kasetit ovatkin enemmän keräilyesine kuin varsinainen käyttöesine.
LUE MYÖS:
Tarkista vanhat CD-levysi – tästä maksetaan jopa 150 euroa
Löytyykö sinulta vinyylilevyjä? Näistä maksetaan tuhansia euroja
